tiistai, 14. elokuu 2012

ILMONEN


Eläväisiä voi lukea Vuodatuksen sekoilujen ajan Bloggerissa (v.0.60, elikäh pahasti vaiheessa).

http://elavaiset.blogspot.fi/

lauantai, 25. kesäkuu 2011

Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset

"Sanoi nuori Jougamoinen, tiijänpä tiaisen linnukse, kiiskisen vesikaloikse, viherjäisen kiärmehekse".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta elämään, eläimiin, toteemeihin, apuhenkiin, suojeluseläimiin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Tuog oñ liedo Lemmingöine, hiero kahta kämmendäzä, hükerdi molombieza, hiero ruskien oravan, oravaizen linduizeni, juokse vuara, juokse toine, jo vuaralla kolmannella, tuo sie käbüine miäildä, süö käbü käüvessäzi, toine tuo tullessazi".

perjantai, 24. kesäkuu 2011

ELÄMÄ

SUOMALAISET JA URALILAISET ELÄIMET

1. uralilaiset kansat pitävät kaikkea elämää pyhänä (jotkut eläimet koetaan toisia läheisemmiksi).

2. eläimiä pidetään ihmisiä vanhempina, viisaampina ja puhtaampina ("viimeisenä syntyivät eläimet ja eläimistä ihminen").

3. ensimmäisten eläinten uskotaan ottaneen osaa maailmanluomiseen (joutsen ja kuikka, kyyhkynen ja korppi, valkoinen ja musta).

4. ennen ihmisten saapumista maailmaa kerrotaan asuttaneen suurikokoisten liskojen, mammuttien ja "metsän jättiläisten" (metsän jättiläiset=kivikautiset luolaihmiset joita alettiin palvoa metsänhaltijoina).

5. ensimmäisten ihmisten uskotaan syntyneen eläinten, haltijoiden ja ihmisten välisistä liitoista (saamelaisilla peuranhahmon ottaneesta naisesta, hanteilla sammakko-emon synnyttämästä naisesta, manseilla karhu-emon synnyttämästä naisesta).

6. eläinten ja eläinhahmoisten haltijoiden ajatellaan seuraavan ihmistä syntymästä kuolemaan (eläinten ja ihmisten elämää ei erotella toisistaan).
 
7. ihmiset syntyvät totemistisiin sukuihin (tamir), saavat syntymässä eläinhahmoisen henkisielun (haukka, lokki, pyy), nuoruudessa eläinhahmoisen suojelushengen (unista, peritään, "ensimmäinen eläin joka antaa itsensä") ja poistuvat maailmasta eläinhahmoisen sielun saattamana (perhonen, tiainen, joutsen). 

8. suojeluseläimiä ja eläinsukujen vanhimpia kiitetään laulamalla laulujaan (eriy), tanssimalla tanssejaan (akan-akan), vierailemalla pyhäköissään ja koristelemalla ihoa (peura, västäräkki, harakka), vaatteita (jänis, poro, soopeli), hiuksia (korppi, sammakko, käärme) ja esineitä (hirvi, hauki, hanhi) kuvillaan ("karhu-kasvot-käpälissä", "istuva soopeli").

9. suojeluseläinten uskotaan "ilmestyvän unissa ja kulkevan mukana kaikkialle".

10. eläinhaltijoita jaetaan vuodenaikojen henkiin (muuttolintuja johdattava Barbmo-aka, lämpöä-tuova-lintu Rei-tarton-ujris), totemististen sukujen päihin (Jipi-ojka, huuhkajan-vanha-mies, Worsik-ojka, västäräkin-vanha-mies), saivo-henkiin (saivo-guole, saivo-kala), olevaisuuksien välillä liikkuviin henkiin (noitien apuhenget), eläinhahmoisiin sieluihin (koppelon hahmoinen unisielu) ja jumalten eläinhahmoihin (hanhi=syntymänjumalatar Kaltas-ekwa, sammakko=maanjumalatar Ilinta kota).

11. uralilaisten kansojen uskotaan syntyneen kahdesta kantaheimosta (manseilla karhu ja hanhi, selkupeilla kotka ja pähkinähakki) joista nuorempien sukujen ajatellaan polveutuvan (sana lintu tarkoittaa alkujaan hanhea).

12. toteemi ja suojeluseläiminä voidaan pitää kotkaa, joutsenta, kurkea, karhua, poroa, korppia, sutta, norppaa, kettua, harakkaa, haukkaa, kyytä, sammakkoa, hirveä, majavaa, ahmaa, soopelia, huuhkajaa, haukea, hanhea, jänistä, lokkia, kärppää, hiirtä, oravaa, kuikkaa, riekkoa, varista, pähkinähakkia, metsoa, madetta, särkeä, peuraa, hämähäkkiä, pyytä, sisiliskoa, sääskeä, sorsaa, västäräkkiä, kyyhkystä, pääskystä, kuukkelia, tiaista, käkeä, tikkaa ja perhosta.

13. toteemieläimiä ei vahingoiteta tai syödä, eläinten toimiin ei puututa, eläinten todellisia nimiä ei lausuta ääneen (käytetään kiertoilmaisuja), eläimistä johdettuja nimiä annetaan lapsille (uskotaan tuovan hyvää onnea ja eläinten piirteitä), eläinten kuvia kirjaillaan ihoon (tiainen, pääskynen, käki), vaatteisiin ja koruihin (kassanpääeläimet), eläinten asuinpaikkoja ei häiritä, eläimiltä perittyä tietoa (lauluja, tarinoita) ei kerrota vieraille ja samasta eläimestä polveutuvien kanssa ei pariuduta (varis ei nai hyypiää)

14. eläinten ajatellaan häviävän tai muuttavan muotoaan ("kesä-kärpän kämmenellä") syksyisin ja palaavan takaisin keväällä (lähtevälle eläimelle lausutaan toivomuksia, palaavaa kiitetään, ajanlasku ja rituaalinen vuosi eläinten elämästä).

15. ihmisillä ja eläimillä uskotaan olevan ennalta määrätty (luojahengen suoma) määrä elinpäiviä (saalista pyydetään sanoin "anna eläintä jonka ikä on loppuun kulunut, anna eläintä jonka aika on loppuun kulunut, anna kalaa jonka ikä on loppuun kulunut, anna kalaa jonka aika on loppuun kulunut").

16. eläinten ensimmäisten kerrotaan opettaneen ihmisille kaikki tärkeimmät keksinnöt (majavilta kalapadot, karhuilta talvimajat, hämähäkeiltä kutominen, susilta koirat ja metsästystaidot).

17. poikkeavan värisiä (leppäkerttu), kokoisia (sampi) ja tapaisia (käki) eläimiä pidetään haltijaeläiminä, enteiden tuojina ja eläinsukujen vanhimpina (havga-maddu=haukien vanhin, tabmoh-maddu=taimenten vanhin, tsuovdza-maddu=siikojen vanhin).

18. syötäväksi kelpaavia eläimiä pidetään alkuhenki Jenin luomina, syötäväksi kelpaamattomia alkuhenki Omelin (vaaleat=ylisen olentoja, tummat=alisen olentoja).

19. eläimiä kunnioittaviin tapoihin kuuluu pesimä, ruoka ja juomapaikkojen rauhoittaminen, sisään tulleiden eläinten kantaminen ulos, petojen häätäminen rauhanomaisin keinoin ("mist on paimen pillin soanut, ajo kontiet kotihi"), ruokailtaessa kiittäminen ("jua jalloin juoksijil, jua siivin lendäjil, jua pedroilla ja hukilla, jua hukilla ja kondeil"), toteemisääntöjen muistaminen ("emokarhu kielsi ensimmäistä naista syömästä karhunlihaa"), kohteliaaseen sävyyn puhuminen (eläinten uskotaan kuulevan sanat kuoltuaankin), ruotojen ja luiden hautaaminen tai palauttaminen elinpaikoille ("emokarhu pyysi ensimmäistä naista hautaamaan luunsa"), kitumisen estäminen (tainnutetaan pajukepein, haavoittuneet jäljitetään), metsästys ja kalastuskausien noudattaminen (kutu, pesintä ja kiima-ajat rauhoitettuja), kauden ensimmäisen saaliin uhraaminen, nuorten ja naaraseläinten rauhoittaminen, lihojen kohteleminen kunnioituksella (nyljetään ja perataan ilman metalliesineitä, ei sekoiteta eri lajien lihoja, syödään käsin), ruuaksi kelpaamattomien osien hyödyntäminen (kynnet, nahat, jänteet, sulat), oikeanlaisten pyydysten käyttäminen, pyydysten tarkastaminen päivittäin ja saaliin jakaminen nälkäisten kesken (ihmisten ja eläinten).     

20. eläimiä nimetään iän (vuonelo=yksi-vuotias poro), ulkonäön (hirvas=sarvas=sarvekas), värin (lumikko), käyttäytymisen (sammakko=hyppivä nainen), elinpaikan (metso, koskelo) ja ääntelyn mukaan (huuhkaja=huhuu, kuikka=kukui).

21. nimen perään voidaan lisätä sukupuolta ilmaiseva sana (Xortxan-ojka=haukka-ukko, Urin-ekwa=varis-akka) tai kuvailla uroksia ja naaraita omilla sanoillaan (kojama=uroslohi, marjas=naaraslohi).

HUUHKAJA

huuhkaja, huhkaja, uhkaaja, huuhkaaja, uuhkaaja, huhka, huuhka, uhkaja, tuukkaja, huhkaja, huhkuri, huuhkai, huuk, jänesehuuk (tunturipöllö), vuuk, hung, hungei, hunkta, unge, ungö, hyypiä, hyypiö, hyppiäs, hypiä, hypiäin, hypiäine, hyypie, hyypiehaukka, hyubi, hybd, hybu, hybö, ypiäine, hypäinä, hyyp, hyypel, jipp, jippe, jiehpaga, oppuv, yppeye, heppi, hippii, jäpow, jipoj, jipiy, jewoy, jepo, jipi, pöllö, kissipöllö, pöllöi, tarhapöllöi, pulo, hirpulo, päll.

1. talvea kutsutaan pöllöjen ääntä matkien (pakkasen tai lumen viipyessä).

2. huuhkajaa pidetään kuoleman tuojana (harvoin nähty).

3. "kyllä sen kuuli huuhkajaisen äänen ku se kumahuttaa" (tunnetaan äänestä).

4. huuhkajaa eli hyypiää pidetään metsän emäntänä ("hyyperö hyvä emäntä", "hyypiö hyvä emäntä").

5. hantit kutsuvat pöllönhahmoista haltijaa Toxten-ikeksi (siipinen-ukko).

6. hantit pitävät huuhkajaa metsänhaltija Vont-junkin lintuna.

7. nuorten neitojen uskotaan kulkevan öisin huuhkajien hahmossa.

8. hantit kutsuvat huuhkajaa nimin jipi ja makla.

9. huuhkajien uskotaan metsästävän vahingollisia henkiä (liikkuvat öisin).

10. pöllöjen tiedetään ymmärtävän ja matkivan ihmisten ääniä.

11. kaikua pidetään huuhkajan (jipi) tekosina.

12. hantit pitävät huuhkajia viestintuojina (viestejä kuolleilta ja rakkailta).

13. mansit palvovat Jipi-ojka-nimistä (huuhkajan-vanha-mies) haltijaa yhtenä totemistisista esivanhemmista (pyhäkkö lyapin-joen rannalla oleva "katoton pesä", haltijan puisista ihmiskasvoista lähtee suipot huuhkajan korvat).

14. mansit pitävät Jipi-ojkaa tarunomaiseen por-heimoon kuuluvana (villien eläinten juhlassa Jipi-ojkalla oma tanssinsa ja laulunsa (jahtaa jänistä), huuhkajan tanssia tanssitaan Jipin pyhäkössä käytäessä).

15. huuhkaja-ukko Jipi-ojkan akkaa Jipi-ekwaa pidetään luojajumala Numi-toromin tyttärenä.

16. huuhkajaa palvovat mansit kutsuvat itseään "huuhkajan kansaksi" (jipi-maxum).

17. mansit kutsuvat huuhkajaa nimellä Ylä-sosvan-siivekäs-vanha-mies (pyhäkkönä seitsemän yhdestä juuresta kasvavaa koivua, pyhäkössä asuvat haltija, tämän viisi veljeä ja Towlon-ojka eli kotkan-vanha-mies).

18. mansit vievät huuhkajien lahjoiksi punaisia ja kultakoristeisia liinoja, oravan nahkoja, nuolia, hopealautasia ja rahoja.

19. huuhkajalle (Jipi-ojka) lauletun laulun (jipi-eriy) uskotaan aiheuttavan lumi tai vesisadetta.

20. mansit pyytävät sadetta matkimalla huuhkajan ääntä (puhu-puhu).

21. huuhkajan tuloa ihmisasutuksen lähelle pidetään hyvänä ja parantavana enteenä.

22. mansit pitävät huuhkajaa tuulen henkenä (Xoli-wot-ojka, itä-tuulen-vanha-mies).

23. mansit pitävät huuhkajasukuja karhuheimosta (por-heimo) polveutuvina.

24. selkupit pitävät huuhkajaa yhtenä totemistisista esivanhemmista (huuhkajasukuihin kuuluvat eivät vahingoita huuhkajia).

25. selkupit pitävät pöllöjä yölintuina ja tärkeinä apuhenkinä aliseen matkattaessa.

26. "huhkaa se on sellainen erakkolintu, yksistänsäs se humahuttelee" (metsän erakko).

27. "se on semmonem pikkunel lintu jota hattaraksi sanovat, se somastit tuukuttaa" (pieni pöllö).

28. "kovast hyppiäz mörni", "hyppiäz mörni, se mörnä yl" (hyypiä=huuhkaja=yölintu).

29. "hohottaja taz mörnä", "hohottaja mörnä ningo mez" (huuhkajan nimiä, hoho-äänestä).

30. "pölhö tas ku mörnä" (pölhö=pöllö).

 

KÄKI

käki, käkönen, käköinen, käkköin, käköi, kägi, kägöi, tsäko, keg, käg, giekka, kägu, kukkulintu, kukulind, kuko, kukov, kuku, kiki, kik, köyi, käwö, kuki, kek, kukku, kaku.

1. käen ensimmäisen kukunnan ajatellaan aloittavan vuoden.

2. kesän alkamisen juhlallisuudet ajoitetaan käen ensimmäiseen kukuntaan (ensimmäinen uusi kuu kukunnan jälkeen).

3. käen kukunnoista lasketaan aikaa (elinvuosia, vuosia häihin, lapsen syntymään).

4. komit uskovat käen (kek) tuovan tullessaan "valkoiset yöt" (keka voj, käen yöt).

5. komit aloittavat kylvötyöt käen kukkuessa ensimmäistä kertaa.

6. kolttasaamelaiset pitävät käkeä "jumalasta lähimpänä lintuna".

7. kolttasaamelaiset uskovat asumuksen päälle laskeutuvan käen tietävän onnettomuutta (harvinaista).

8. käen kukkuessa ensimmäistä kertaa katsotaan mitä on jalan alla ja ennustetaan.

9. käeltä tiedustellaan asioita sanoin "kuku kuku kultakäki, montako vuotta elän" tai "kuku kultani käköni, helkyttele heliä lintu, vieläkö viikon villapiänä, kauvan kassan kantajana, vielä vuuen vaiko kaksi, vaiko kokonaista kolme, vaiko yheksän ylimmät".

10. unissa kukkuvan käen uskotaan kertovan lasten määrän.

11. käen kukkumapuun juurelle hiipimisen uskotaan saattavan toivomukset toteen.

12. käkiä ei vainota tai matkita (pyhä lintu).

13. käen kukunnan jälkeen käydään ensimmäistä kertaa uimassa (uiminen lopetetaan syksyllä viimeisen ukonilman jälkeen).

14. haavassa kukkuvan käen uskotaan tietävän onnettomuutta, koivussa onnea.

15. "kuku, kultainen käkö, sao monta vuotta miä elän" (sanotaan käen kukkuessa).

16. "jos käk kovast kukkuu airanseipähis, se tiätää hallavuatta" (ennelintu).

17. aamuauringossa kukkuvan käen uskotaan tietävän vaikeaa vuotta, ilta-auringossa kevyttä ("lieu kebie vuozi eliä").

18. saamelaiset pitävät käkeä (kiehk) "jumalan lintuna" joka ennustaa asioita.

19. käkeä pidetään onnenlintuna, sananviejänä ja avun etsijänä.

20. hantit pitävät käkeä "ihmisenä jonka henki on muuttunut linnuksi".

21. hantit pitävät käkeä "naisena joka vie ihmisten tuntoja taivashaltija Toremin kuultavaksi".

22. hantit pitävät käkiä (kukkuk) henkiolentojen (kor) kuvajaisina.

23. käkeä pidetään "linnuksi muuttuneena naisena".

24. käkiä pidetään taivashaltija Toromin sanansaattajina (ajatellaan vievän pyynnöt Toromille).

25. "kuuluu se kägin kukunda, ylöizeh on taivozeh, aloizeh da moanemäh" (käen voimista).

26. selkupit eivät syö käen lihaa.

27. selkupit pitävät käkeä ihmisen sukulaisena.

28. selkupit pitävät käkeä (sayoja) "ihmisen kaltaisena".

29. selkupit kutsuvat käkeä nimellä "vaeltava nainen" (kirottu munimaan toisten pesiin).

30. käkeä pidetään "kaikkien miesten ja naisten emuuna" (ei vahingoiteta).

31. pyhän puun latvassa istuvan käen uskotaan "vartioivan maailmaa" (lehtikuusi, koivu, setri).

32. selkupit pitävät ukkosen jälkeen kuuluvaa kukuntaa hyvän marjakesän enteenä.

33. käkiä pidetään "lasten sielujen saattajina".

34. "kukuk kukuk kultalintu, kukum elinaikani", "käki kukkuu elinvuosia, harakka nauraa juaruntuajia" (kukkumisesta ennustetaan).

35. "jos käk kovast kukkuu, se tiätää hallavuatta" (vuodenvaihde).

36. "käki kukkuu etelästä hyvvää", "eteläkäk elokäk" (kukkumisen suunnasta).

37. "kaik linnut tekköt pezän, a hä ei kehta" (käkien tavasta munia toisten pesiin).

38. "kägi kukkui kuigutteli nuren kuzel ladvaz" (kukku-lintu).

 

JOUTSEN

joutsen, joutten, joeksin, joukkonen, joukkainen, joukhainen, douttsen, doutsim, doutsin, jousne, joudsin, joos, jues, njukca, loksij, lokstim, loksti, dykso, jyktsö, jus, josch-woi, luikko, luiko, luikkoi, luikku, luikki, luik.

1. joutsenten ajatellaan tuovat tullessaan valon, lämmön ja elämän.

2. joutsenten uskotaan johdattavan linnut etelään linnunrataa pitkin.

3. palaavia joutsenia tervehditään ääntänsä muistuttavalla torvella.

4. joutsenia pidetään kevääntuojina ja välittäjinä ihmisten ja jumalten välillä.

5. marit pitävät joutsenta "jumalan lintuna", onnen tuojana ja sukulaisena.

6. joutsenta pidetään linnuista pyhimpänä ja ihmisten sukulaisena.

7. joutsenten elämää ei häiritä millään tavalla.

8. komit pitävät joutsenta toisen alkuhenkensä Jenin ilmentymänä (toinen maailmanluojista, jen=ilma, ilmarinen).

9. komit eivät vainoa joutsenia eivätkä syö joutsenen lihaa.

10. kolttasaamelaiset pitävät joutsenta valon tuojana ja pyhänä lintuna ("joutsenjärven kansaa").

11. nenetsit uskovat olevansa "joutsenen sukua".

12. obinugrilaiset pitävät joutsenta elämänjumalatar Kältasin ilmentymänä.

13. vepsäläiset pitävät joutsenta sukulaisena ja toteemilintuna (ei syödä, ei tapeta).

14. vepsäläiset kutsuvat joutsenparia isännäksi ja emännäksi (izand ja emag).

15. joutsenen uskotaan olevan ihmisen sukua ("rikottu" ihmisestä linnuksi).

16. samojedit uskovat polveutuvansa joutsenesta (tas-joki).

17. saamelaiset pitävät joutsenta toteemieläimenä.

18. Joukahaista kuvataan kalliomaalauksissa joutsenensukuiseksi (jouka=joutsen).

19. kolttasaamelaiset pitävät joutsenta pyhänä lintuna (joutsenille sepitetään joikuja, sulkia käytetään parantamiseen).

20. suonjelin koltat pitävät itseään "joutsenjärven kansana" (joka perheellä oma joutsenjärvensä).

21. vienankarjalaiset pitävät joutsenta pyhänä lintuna (ei pyydetä).

22. udmurtit kumartavat joutsenia maahan asti.

23. udmurtit uskovat joutsenten tuovan onnea ja hyvää satoa taivaanjumala Inmarilta.

24. selkupit ottavat palaavat joutsenet vastaan kiitoksin ja ilonkiljahduksin.

25. äänisen kalliopiirrosten joutsenten kauloihin on piirretty aurinkomerkit (valon tuojia).

26. joutsenia pidetään "ihmisinä jotka taivashaltija Tarem muutti linnuiksi".

27. obinugrilaiset eivät häiritse joutsenia tai syö joutsenten lihaa.

28. "itse marshin sillallen, jougolan joen rantaan, viisas lintu joel pyörii" (jougo=joutsen).

29. mansit pitävät joutsensukuja karhusta (por-heimo) polveutuvina.

30. mansihaltija Mir-susna-xumia (maailmaa-katsova-mies) pidetään joutsenhahmoisena (toisen tiedon mukaan kurjen, "koska joutsen ei laula oikeaan aikaan").

31. komien luomistarinoissa alkuhenget Jen ja Omel luovat maan joutsenen ja kuikan hahmossa (kilpailevat kumman ääni kuuluvampi).

32. selkupit pitävät joutsenta "ihmisen sukulaisena".

33. selkupit pitävät joutsenta yhtenä totemistisista esivanhemmista (joutsensukuihin kuuluvat eivät vahingoita joutsenia).

34. selkupit eivät syö joutsenen lihaa.

35. selkupit uskovat joutsenten (cinki) syntyneen cink ja ca-nimisistä rakastavaisista (muuttuivat joutseniksi ja pakenivat yhdessä etelään).

36. joutsenten tiedetään ymmärtävän ihmisten kieltä.

37. selkupit uskovat joutsenen (ting) olleen alkujaan nainen (kuukautiset kuten ihmisnaisilla).

38. joutsenten vahingoittamisen uskotaan vievän perheonnen.

39. selkupit yhdistävät joutsenia lämpöön ja valoon (uskotaan kuolevan ilman auringon suojelusta).

40. "se om paha merkki että ne ensimäeset lenttää allaeti" (palaavat joutsenet).

41. "a joutsened titäd jo lunda ku männöt" (joutsenten lähtö lumen tuloa, vuodenvaihde).

42. "luigoid ujjud merez" (joutsenten nimityksiä).

43. "joutsened titäd lunda ku männöt surez räyz" (pitkässä rivissä).

 

 

KYY

kyy, ki, kyi, kuj, kijov, kju, kosko, kisko, kij, kigyo, kijo, sijet, su, sy, käärme, kärme, kärmes, keärme, keärmis, kiärmeh, kärm, kärv, kiermoz, gaerbmas, mato, mado, madu, matto.

1. kyiden ja ihmisten ajatellaan kulkevan eri teitä.

2. kyiden uskotaan tuovan mukanaan uutisia (etenkin maan alta eli alisesta).

3. "kyymyläine, käämyläine, kyymyläihe kyntyvitsa, käämyläine kääntyvitsa, läpi mättään menijä, läpi puun puoittelija" (kyyn nimestä).

4. kyy nähtäessä loihditaan "ole sinä mato maasi alainen, mene omaan pesääsi".

5. kyytä pidetään alisen eläimenä (shamaanien apuhenki aliseen matkattaessa).

6. kyyn uskotaan "syövän maanvihat".

7. obinugrilaiset pitävät kyytä äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päisssä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

8. kyitä pidetään pyhinä eläiminä.

9. obinugrilaiset eivät vahingoita käärmeitä.

10. haltijoiden uskotaan liikkuvan käärmeiden hahmossa.

11. "mato musta maanalainen, kirjava kulon alainen, toukka tuomen karvainen" (käärmeen nimityksiä).

12. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat kyiksi ja kyyt ihmisiksi.

13. obinugrilaiset veistävät käärmeistä puisia kuvia (kuvilla otetaan yhteyttä eläinsuvun vanhimpaan).

14. selkupit pitävät käärmeitä alisen olentoina (tulevat kiven koloista).

15. "niit aljokärmehii syötettih ja palveltih ja uskottih oikei" (elättikäärmeitä).

16. "ne ampuaa hiiren, eihän ne muuten eläskä, jollei ne syömiist itellien hankkis" (käärmeiden ravinnosta).

17. "ei mua o ikänä kärmep purru eikä meinannukkaa eles" (käärmeet välttelevät ihmisiä).

18. "se kihisöö ja kähisöö" (kyiden ääntelystä).

19. "se on elukka niin ku muuki ettei sitäkhään sopinu piinata" (kyytä).

20. "hä oli suttund mium pällen" (kyy mennessään kerälle).

21. "täst ku mäni mado nin tsihhiz" (sihisi).

22. "mäniväd maod man alla" (syksyisin maan rakoihin).

23. "mam mado" (kyyt maan väkeä).

24. "mahine puri" (kyyn nimityksiä).

25. "se vilisti kovasta" (kyiden vanhin).

26. "mado vingerdä männä" (kyyn liikkeistä).

27. "ei nidä paljo nähty" (inkerissä käärmeitä).

28. "miä händ en näht, ain ympär hänt korjaizim marja" (marjasuot käärmeiden elinaluetta).

 

 

HÄMÄHÄKKI

hämähäkki, hämmähäkki, hämmäshäkki, hämöi, hämöläin, hämähikkö, hämehikkö, hämähikki, hämähäuk, hämärik, hämäräkkö, hämäsaug, hämats, hämädäd, hämane, hämähouk, hami, häpei, hämö, hämöläin, mämmälikko, hämbrik, ämblik, ämmelgas, ämäläne, emriki, emelki, ebriks.

1. hämähäkkien uskotaan kantavan sukulaisten sieluja.

2. hämähäkkejä ei tapeta (vierailemaan tulleet kannetaan takaisin ulos).

3. talon sisään tulevan hämähäkin uskotaan lupaavan rikkautta ja hyvää vuotta.

4. hämähäkin ajatellaan kantavan pussissaan sukulaisten sieluja (vie tuonpuoliseen ja tuo tullessaan kuulumisia).

5. hämähäkin taloon kutomaa verkkoa pidetään vaurauden tuojana.

6. saamelaiset eivät vahingoita hämähäkkejä.

7. hämähäkkiä kunnioitetaan saalistustaitojensa vuoksi.

8. hämähäkin surmaamisen uskotaan vievän pyyntionnen.

9. "hämähäkki, hiien poika, häi juoksov vilvettää, kuldanieglani käes, sulkkunniittini peräs, ombelekkos rauvan roana, veren juoksemattomaksi, hurmehen hurizomattomaksi" (hämähäkit parantajien apuhenkiä).

10. selkupit pitävät hämähäkkiä hyvänä eläimenä koska "syö hyttysiä, porokärpäsiä ja paarmoja" (yhdistetään tarunomaiseen sankariin Ichcheen).

11. hämähäkkien (izekasa) uskotaan tuovan hyviä uutisia ja puolustavan ihmisiä vahingollisilta hengiltä (loz).

12. selkupit eivät vahingoita hämähäkkejä (ize).

13. selkupit vievät hämähäkeille lahjoja joentörmälle (missä uskotaan asuvan).

14. selkupit pitävät hämähäkkejä (poqqila kita) harmittomina, "taivaasta pudonneina tähtinä", ylisen olentoina, kuolleiden sieluina, shamaanien apuhenkinä ja onnen ja hyvien uutisten tuojina.

15. hämähäkin tappamisesta uskotaan seuraavan elinikäinen huono onni.

16. hämähäkki-emoa pidetään sukunsa voiman, piirteiden ja elämän kantajana.

17. hämäläisiä pidetään virosta suomeen muuttaneiden hämähäkin suvun jälkeläisinä (ämäläne).

18. "kun hämähäkki katosta riiputtaitten aina lattiaan, kuol isäntä" (kohtalon eläin).

19. "eihän niitä piet tappoon, ne oh hyvvii elävvii" (hämähäkit).

20. "hämöläil lasko sulkkua" (hämähäkin verkko=sulkkua).

 

LIIPUKKA

liipukka, liipoi, liippo, lipoi, lip, lipikäine, lipko, lible, liblik, liblikas, lable, lablok, perhonen, perho, pörhönen, pelhonen, peronen, perholintu, pörhöinen, permunen, perpunen.

1. perhosten ajatellaan kuljettavan sielun tuonpuoleiseen.

2. mustien perhosten uskotaan lupaavan sadetta (ukkosen väri).

3. valkoisten perhosten uskotaan lupaavan poutaa (päivän väri).

4. perhosta kutsutaan liipukaiseksi.

5. selkupit eivät vahingoita perhosia.

6. kuolleiden lasten uskotaan muuttuvan kauniiksi perhosiksi (lontirä).

7. selkupit pitävät perhosia (lontirä) shamaanien apuhenkinä (kutsutaan rummuttamalla).

8. "akansielu on tullu lasiin" (yöperhonen).

9. "unilindu" (kaaliperhonen, unisielujen ilmentymiä).

10. "sid mamois kolo" (läheisen uskotaan kuolevan jos tappaa perhosen, sielu-uskomusten jäänteitä).

11. "unilintu lendä" (yöperhonen).

12. "unilintu ko lentijä sisse ni pittä männä nukkuma" (unisielun saapuminen).

 

NORPPA

norppa, norpa, norp, noarvve, norva, nerpa, hylje, hylki, hyle, hyleh, ylle, hyljes, ylge, ylles, ylges, ylgäjä, ilgaz, ylgaz, sakol-uj, sakot, säkol. 

1. kuuttien uimaan pulahtamista pidetään kevään alkamisen merkkinä ja kevätjuhlien ajoittajana.

2. saamelaiset pitävät hyljettä toteemieläimenä.

3. "hylkeempoika oli tarkka se jos kuul ääntä silloon s oli alahal", "kyllä se hylijem mennee heti ahaventoon ko huomaa ihimisee" (hylkeiden varovaisesta luonteesta).

4. "kyllähän se om mukava elukka" (hylje).

5. "emähyle uip aina pesäh päiten" (pesään päin).

6. "avannost hyle tullo puhuma" (hengittämään).

7. "a takajalat nin ku sivet minenkä hän ujju" (hylkeellä).

8. "nihe rynnilöi hö poikid" (poikivat jääröykkiöihin).

9. "hä tullo kubehelle päivyesse" (loikoilemaan päivänvaloon).

10. "hä ku om puhhund, avando on sula" (hylkeen käytyä hengittämässä).

 

KURKI

kurki, kurkeloonen, kurg, sookurg, kurgi, kurtsi, kure, kurgoz, guorga, gurgi, kargo, karga, xaru, kori, qara, kuro, kurujo, kuruju, kurou, koru.

1. kurkien ajatellaan käyvän talvisin tuonpuoleisessa (tuonenkurki).

2. kurkien ensimmäisestä havainnosta ennustetaan.

3. kurki kutsutaan vieraaksi kuolleen muistajaisiin.

4. kurkia pidetään toteemilintuina (kurkien suvun esivanhempia, ei syödä, ei metsästetä).

5. selkupit pitävät kurkea pyhimpänä lintuna.

6. kurkiauroista ennustetaan (parillinen vai pariton määrä).

7. kurkea pidetään lintujen vanhimpana.

8. vepsäläiset pitävät kurkea sukulaisena ja toteemilintuna (ei syödä, ei tapeta).

9. kurkea pidetään hyvänä lintuna jonka tulo tietää kevättä ja jäiden lähtöä.

10. kurkiauraa ei koskaan lasketa (asioiden laskeminen vierasta perinnettä).

11. "kurjek ku aikusim mennee pois, niin tullee aikusin talavi" (ennelintu).

12. "kuret lens alaittai, taitua olla pitkä sula tänä syksynä" ja "kun kurjet sikin sokil lentää nin talvel on alinomaa pyryä" (vuodenaika vaihtuu).

13. kurjen huudon uskotaan lupaavan poutaa.

14. kurjen tiedetään pystyvän pilaamaan kalaonnen.

15. kurjen (kurkeloonen) huudon tiedetään lupaavan sadetta.

16. "kurgi loadi kumman eänen, tuog oli puoli pohjon akka" (kurki noitien ottamia eläinhahmoja).

17. hantit pitävät kurkea (tarox) haltijalintuna joka tulee hakemaan karhun sielun peijaisissa (pidetään karhun vihollisena, asuttavat samoja soita, karhujen ja kurkien vihanpidossa ihmiset karhujen puolella).

18. selkupit pitävät kurkea yhtenä totemistisista esivanhemmista (kurkisukuihin kuuluvat eivät vahingoita kurkia).

19. selkupit maalaavat noitarumpuihin kurjen kuvia.

20. kurki yksi selkup-shamaanien apuhengistä.

21. kurkien (selkupin qara) uskotaan lentävän shamaanin luokse tämän alkaessa rummuttaa ("saapuvat joka puolelta").

22. "kurjek ku aikusim mennee pois, niin tullee aikusin talavi", "kuret lens alaittai, taitua olla pitkä sula tänä syksynä", "kun kurjet sikin sokil lentää nin talvel on alinomaa pyryä" (kurkien lähdöstä ennustetaan).

23. "kurjen siiven alla tulleepi västäräkki" (saapuvat samoihin aikoihin).

24. "se kurk ol niiku semmone ennakkolintu" (ennelintu).

25. "kuret huutaat huikiasti, hanhet huutaat haikiasti" (kurkien äänistä).

26. "kuret lentää parvessa, yks o ilema halakasija" (kurkiparvi).

27. "siul on jalad ni gu kurel" (kurkien pitkistä jaloista).

28. "tulin hilja sto ei kurgi kule, ei kärgi nä" (kurkien ja kärkien huomaamatta).

 

AMPIAINEN

ampiainen, ampi, ampu, ampujainen, ampinen, ampujaine, ampulaine, ampulahaine, ampuraine, ampurahaine, ampiaine, ambu, ambujaine, amburiaine, herhiläinen, hörhiläinen, hörhöläinen, herheläine, hörhöläine, öröläin, höröläinä, herilane, erilane, erelane, ärilane, örilane, orilane, horilane, sersi, heärhulaz, kimalainen, kiimalainen, kimaleh, tsimo, tsimolain, kimalane, kimeline, kimulane, kymaline, mehiläinen, mehiäinen, mehiläin, mehiläine, mehiene, mehihäine, mehiaine, mehiäine, mehäine, meholaina, mehiläne, mehine, mihine, meks, mäks, mes, myks, mus, mos, mala-mus (ma=hunaja), meh, mev, mihe, mekse, vaapsahainen, vaapsiainen, vaapsainen, vapsahainen, vapsiainen, vapsalainen, vaaksiainen, vapsahain, voapsahaine, voaksalaine, vuapsahaine, bapshaine, vapsajain, vapsaz, vaapsik, vaapsikas, vaapsilane, vapsik, vaps, vievses.

1. maailman uskotaan muistuttavan ampiaisen pesää.

2. ampiaispesän uskotaan tuovan taloon rikkautta.

3. kodan lähellä sijaitsevan ampiaispesän uskotaan tietävän onnea ja rikkautta.

4. "elämä o menästyksellää ku ampiaist tekköö suojii pesä" (hyvä enne).

5. "jos ampijaeset tekköö pesäsä ovensuuhun niin talo hävijää, jos toas perällen niin rikastuu" (pesästä ennustamista).

6. mordvalaiset pitävät mehiläisiä pyhinä (ei vahingoiteta).

7. mordvalaiset muistavat mehiläisten emuuta Neskepir-avaa rukoilemalla ja viemällä tälle lahjoja.

8. "meheläine on mies kebie, lennä sinne, kunne kässen" ("tädä mehilästy, libo kimalastu, kutshutah aina abuh, se kui oli suuri tiedäjä").

9. "metiääsemmettäksi sitä sanotahan niirel laittamaa ainaa" (metiäinen, niiri=kimalainen).

10. "älä mens stää vapsijaispessää liki, vapsijaiset pruukaa miälelläs ampast" (ampiaispesää).

11. "mehiläine ku ampas sormee ni se pöhötty kovast", "ampeine se ko ampuu ni tullee kipiä", "vaapsiaine ammui minnuu ottakulmaa", "ja ne ampuukim sittem metiääset, pistäävät", "kiiliäine ampus", "vaaksiainen ampui silhmään", "neuliaine pist minnuu poskee ja voi sentäi mite armiaast siihe kosk" (pistojen kuvauksia).

12. "eipä se ampi ammukkaat tiitiäenen tiijjäkkää, en olep piikkiä pitänys suijotinta tuijottanu", "eipä se ampi ammukkaa pikilintu pistäkkää kun koppio kotosi on ja lahokanto kammijosi, elä nouset tuulena tuiskuomaan, kekälennä keikkumaan", "impiäine, ampiaine, niekliäine, nuokliaine, sijo siivet, kytke kynnet, kiännä kärsä käppyrää", "ampiaene angervaene pistäp piikkis piiloo", "ampiainen pimppiäinen, nokkas puuhun nokkas maahan muttei minhuun", "ampienem pimpienen, pien siveä lintu, pistä piikkis kiveen, katimeis kallioseen, elä minuo pistä" (pistoja estäviä loitsuja)

13. "sittem ei kesällä ampiaisep pistä" (kun ollaan laskiaissaunassa puhumatta).

14. "elämä o menästyksellää ku ampiaist tekköö suojii pesä", "hyövyks ampujaispesät katossa" (hyvä enne).

15. "jos ampijaeset tekköö pesäsä ovensuuhun niin talo hävijää, jos toas perällen niin rikastuu" (pesän paikasta).

16. "ampijaene Antil lintu, mehiläenem meijäl lintu, herhiläene Heikil lintu" (eri nimistä).

17. "tätä sannoit ampiaisekukaks, ampiaist ain pyrräsiit nois kukis", "niit on santtu ampijaisenkukiks kun ampijaiset mänee aina niihi" (niittykellukoita).

18. "ampijaespessee panivat karsinam pohjalle" (onnea tuomaan).

19. "niekliäine ku ampuu nii sit pannaa maata pääle", "metiäisen ampuma paranee kum maalla painaa" (pistojen parantamista).

20. "kimalaist ampud jalka, ai mailma ku kivistä" (pistot itsepuolustusta).

21. "höröläinem puski" (herhiläinen pisti).

22. "hä nim mugaval änel kimahutta" (kimalaisen nimestä).

23. "sid mamois kolo" (läheisen uskotaan kuolevan jos tappaa kimalaisen, sielu-uskomusten jäänteitä).

24. "migä mettä tekkö mokkoma", "mehiläine onki mikä mettä tekkö" (mehi-läinen, mehi=mesi).

25. "makimalain tekkö maha pezän" (maassa asuvat kimalaiset).

 

KUIKKA

kuikka, kuikko, kuiko, kuik, kuigas, guik, guikke, guikku, kuikke, guikastak, skuika, skuikastak, tohtaja, tohtava, dovta, tokto, tokto-ludu, tokti, tetka, taxt, takt, tayt, taytan, taxton, kaakkuri, kakkuri, kaakuri, kaakkeri, kaakari, kaakko, kaakkonen, kaakkolintu, kakara, gagara, gegera, kakari, kakertaja, kaakertaja, kakats, gagats, kakar, kakard, kakerd, kakerdis, kakardaja, kakerlane, kakul, kakoul, gakkur, kakara, gagar, gagard, gogara, kaatra, kaatro, katra, katar, kaader.

1. kuikkaa pidetään lintujen vanhimpana ja toisena maailmanluojista (sukelsi nokassaan maata alkumeren pohjasta).

2. kuikkaa pidetään pyhänä lintuna, ihmisenä, toteemieläimenä ja sukujen ensimmäisenä.

3. komit pitävät kuikkaa toisen alkuhenkensä Omelin ilmentymänä (toinen maailmanluojista, omel=jomel, jumala).

4. kuikkaa pidetään alisen lintuna (sukeltaa, musta väri).

5. kuikan huudon uskotaan lupaavan poutaa.

6. kuikan tiedetään pystyvän pilaamaan kalaonnen.

7. kuikkaa ja kaakkuria pidetään pyhinä lintuina ja alisen lintuina (ei metsästetä, pyydyksiin jääneet vapautetaan, ei kosketa käsin).

8. saamelaisilla on kuikalle oma joiku (tärkeä eläin).

9. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat kuikiksi ja kuikat ihmisiksi.

10. selkupit eivät syö kuikan lihaa.

11. selkupit pitävät kuikkaa (naqqi) vesilintujen vanhimpana ("ainoa selviytyjä vesilintujen sodasta").

12. selkupit yhdistävät kuikkaa vedenhaltijaan.

13. kuikkaa pidetään yhtenä shamaanien vahvimmista apuhengistä.

14. selkupit maalaavat noitarumpuihin kuikan kuvia.

15. "ne ammuvat satehen erellä" (kaakkurit).

16. "katok kuikkia lentää, kommeita lintuja" (luojalintu).

 

KONNA

konna, konnikka, konnamainen, konnakas, konn, kond, kuona, löpö, lötti, lötty, löttö, slöttö, löpsöi, lotoi, lötyöi, löksyöi, lötoi, lopei, löpshäne, lötsöi, sammakko, sammakka, samba, cuobbo.

1. eläinten ja ihmisten uskotaan syntyneen sammakon verestä (eläväisten vanhimpia).

2. sammakon uskotaan asustavan sammaksen eli maailmanpuun juurella.

3. sammakkoa pidetään "suurena suolla elävänä emona" ja heimon kantaäitinä.

4. sammakkoa pidetään naispuolisena, luojajumalattaren ilmentymänä, toteemieläimenä ja hedelmällisyyden antajana (kudusta alkunsa saaneita uskomuksia).

5. saamelaiset pitävät sammakkoa pyhänä eläimenä jonka kutuun ei kosketa (sammakkojen emon Cubbo-maddon uskotaan purevan kutuun koskijaa).

6. saamelaiset pitävät sammakkoja pyhinä ja muotoaan muuttaneina poroina.

7. obinugrilaiset pitävät sammakkoa äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päisssä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

8. sammakoita pidetään tarunomaisten metsänhenkien (menkw) hahmoina.

9. sammakoita pidetään tautien aiheuttajina ja parantajina ("syövät myrkyllisen ilman").

10. hantit pitävät sammakkoa (sawarki) pyhänä eläimenä jonka toimiin ei puututa (yhdistetään lempeen ja hedelmällisyyteen).

11. hantineidot valitsevat itselleen miehen "sammakon pyhässä paikassa" (saworki lat).

12. hantit säilyttävät sammakonkuvia tuohikoreissa ja ontoissa puunoksissa (kuville jätetään lahjoja).

13. sammakonhahmoisen haltijan (Naworti ne, hyppivä nainen) uskotaan suojelevan äitiä ja lasta syntymän hetkellä.

14. hantit pitävät sammakoita perheiden ja kylien suojelijoina.

15. hantit uskovat haltijoiden Satom mij ikin ja Kasom imin voivan ottaa sammakon hahmon.

16. hantit pitävät sammakkoa mos-heimon esiäitinä (toinen alkuheimoista joista uskovat polveutuvansa).

17. sammakoiden uskotaan tuovan onnea, lapsia, runsautta ja rikkautta.

18. hantit kirjailevat sammakoiden kuvia vaatteisiin ja tarvekaluihin.

19. mansit palvovat sammakkojumalatar Naras-naj-ekwaa (sammakko-prinsessa-nainen, Poriypan-ekwa, hyppivä-nainen) totemistisena esivanhempien henkenä ja sukujen suojelijana (pidetään haltija Tayt-kotil-ojkan vanhempana siskona, luojajumala Numi-toremin tyttärenä ja kaikkien karvaisten pikkunisäkkäiden emona).

20. mansit pitävät Naras-naj-ekwaa "ystävällisenä suojelijana" (jumalattarelle uhrataan kerran kolmessa vuodessa "jottei unohtaisi ihmisiään", jumalattarella kerrotaan olevan seitsemän tytärtä joista kolme asustaa ob-joella).

21. mansit kutsuvat sammakkoa nimellä Xanlasam-naj-ekwa (keskellä-mättäitä-asuva-nainen) ja Lus-xal-ekwan (mättäiden-välissä-asuva-nainen).

22. mansien sammakonpalvonnan keskus sosva-joella (joella asuvia kutsutaan sammakon kansaksi, naras-maxum).

23. mansit lahjoittavat Poriypan-ekwalle (hyppivä-nainen) astioita ja naisen vaatteita (jumalattaren puusta ja sammaleesta valmistettua kuvaa säilytetään sukupyhäköissä, "naisen kokoinen sammakko").

24. komien luomistarinoissa maailma syntyy "sammakon veripisaroista" tai "kahden sammakon matkasta suolle".

25. selkupit pitävät sammakkoa (camze) hedelmällisyyden tuojana.

26. selkupit pitävät sammakkoa yhtenä Vanhan-maan-naisen ilmentymistä (kulkee maan tasalla).

27. obinugrilaiset veistävät sammakoista puisia kuvia (kuvilla otetaan yhteyttä eläinsuvun vanhimpaan).

28. selkupit pitävät sammakkoja alisen olentoina (liikkuvat maata pitkin).

29. sammakon uskotaan "syövän vedenvihat".

30. hantit pitävät sammakkoa yhtenä totemistisista suvuistaan ja esivanhemmistaan.

31. "ko konnan tapad ni mamas kolo" (itämerensuomalaisten pyhiä eläimiä).

32. "keväest konnat krokkad" (kurnuttavat).

33. "nist jäivätki sellaist nappapäd, pinet konnad algoit kazva" (nappapää=nuijapää).

 

KALA

ahven, ahve, ahvena, ahveni, ahn, ahvakko, ahva, ahvenjas, ahvenas, ahnes, ahne, ahnik, ahni, ahu, ahun, ahunas, ounoz, ouno, vuosko, vuskun, vusku, viezva, viezvan (ahven), haili, haila, haala, haula, haalakala, haulakala, aili, ail (silakka), hauki, haukinen, haukine, haug, haugi, houg, autsi, havi, aig, hawga (hauki), hotti, hotta, hottinen, hötto, höttine, höttiaine (muikku), kiiski, kiiskinen, kiski, kiiskoi, kiskine, kiis, kiisk, kis (kiiski), kojama, kojamo, goaggjem (uroslohi), kuore, kuores, kuoret, kuorre, kore, kuoreh, kuoris, kuoriene, kuoroi, kuoriz, kuoroi, koreh, kurvi (kuore), kor, kuor, kur (muksun), kuuja, kuujo, kuujas, koja, guggjur, gujar, kujeri, kueri, kuveri (naarastaimen), lahna, lahn, lasn, lonoz (siika, lahna), latikka, latikko, latsikka, latik, latikas (särki, nuori lahna), made, matikka, mae, majeh, moah, madeh, madez, madas (made), marjas, marjos, maarias, marjus (naaraslohi), muikku, muje, mujeh (muikku), mullo, mullonen (järvilohen poikanen, järvilohi), nieriä, nieriäinen, nieriäs, nieriene, nieries, noorijas, noorjas, norjas (nieriä), nikko, nikk (lohen poikanen, nuori purolohi), pallas, baldes, paltassu (ruijanpallas), partti, parkki, lahnanpartti, parttilahna, paru, paruli, parkkoi, parikka, paso, pasu (pieni lahna), salakka, salahka, salkki, salkka, salakki, salatti, salag, salakas, salak (salakka), rääpys, räpys, reäpöi, riäpyz, riäpöi, räpuz, rääbis, rääbus, reps, raevas (muikku), rökäs (kiiski), sampi, sämpi, sempi, samme, sammekala, sampiaiset (pieni kala, sampea pienempi kala), samb, samm, supu, sopoj, supin, supiy (sampi), silmu, silm (nahkiainen), säkiä, säkä, säekala, säga, sogi, sije, sijä, si-kol, sij-kol, syw, siy, sey, sex (monni, made), särki, saergi, särg, särgi, särtsi, serge, särgä, serenyo, tärow, töroj, taroy, tarka, läroy, järoy, täro, lär (särki, kiiski), säynävä, säynäs, säynäjä, säyne, sääne, säyneä, säynäg, säune, säynijä, säinas, saewnjad, senej, seni, son-tsorig, sin, on, onyhal, yn (säynävä), taimen, taimin, tajmen (taimen), talvikko (joessa talvehtiva lohi), tammukka, tammakko, dabmuk (tammukka), toutain, touta, tougjas, toudjas, toudas (toutain, turpa, karppi), turpa, turpakka, turpukka, turpikka, turb, durba, turba (turpa, säyne, karppi), törö, rantatörö (törö, kivennuoliainen).

1. hauenleukoja pidetään voimakkaina taikakaluina.

2. kominaiset eivät syö haukia tai hauen päitä.

3. saamelaisten mukaan jokaista kalasukua suojelee suvun vanhin (havga-maddu, haukien vanhin, tabmoh-maddu, taimenien vanhin, tsuovdza-maddu, siikojen vanhin).

4. kalojen vanhimman uskotaan vievän kalaonnen siltä joka kohtelee kaloja kaltoin (ottaa kalat luokseen).

5. taimenen pääluulla ja hauen kitalakiluulla ennustetaan (viskataan ilmaan, mihin suuntaan osoittaa, asennosta, välimatkasta).

6. komit pitävät haukia luojahenki Omelin ja Jenin luomina (Jen loi hauen pääluun, "miksi ihmiset saavat kalastaa haukia").

7. suuria haukia pidetään vedenhaltijoina (päästetään vapaiksi).

8. hauen hahmon ottaneille vedenhaltijoille uhrataan myrskyjen jälkeisinä aamuina.

9. haukien leukaluita ja hampaita käytetään taikakaluina.

10. saamelaiset erottelevat kalalta ruodon ja vievät takaisin paikkaan mistä saatiin (varotaan murtamasta, uskotaan syntyvän uudeksi).

11. luojahenki Väinämöistä kuvataan kalliomaalauksissa kalanhahmoisena.

12. kaloja pidetään alisen eläiminä (shamaanien apuhenkiä aliseen matkattaessa).

13. udmurtit pitävät kaloja alisen olentoina.

14. udmurtit pitävät harjusta ja taimenta pyhinä kaloina.

15. udmurtit yhdistävät madetta ja haukea miehen seksuaalisuuteen. 

16. mordvalaisten luomiskertomuksessa suuret jokikalat (tähtisampi, sampi, kitasampi) kannattelevat maata volga-joesta käsin (volganemo Rav-avaa pidetään sampien suojelijana).

17. saamelaiset kutsuvat kalalajien vanhimpia kuölle-madduiksi (hauella, ahvenella, taimenella, siialla).

18. saamelaiset kutsuvat outoa tai tavallista suurempaa kalaa mardes-kalaksi.

19. obinugrilaiset pitävät haukia miesten ravintona.

20. haukea pidetään pyhänä kalana jonka keralla vannotaan valoja.

21. mateita pidetään haltijakaloina (ei pyydetä).

22. mateita pidetään miesten ravintona.

23. obinugrilaiset jättävät rannoille puisia mateen kuvia.

24. "paju puita ensimäinen, paju puita, mätäs maita, kiiskinen veen kaloja" (kiiskeä pidetään kalojen vanhimpana).

25. hantit eivät pyydä, perkaa tai syö haukia.

26. hantit pitävät kaloja haltija Jonk wort ikin (obin-vanha-mies) luomina.

27. hantit kohtelevat ruokakaloja suurella kunnioituksella (eri kalalajeja ei perata tai keitetä yhdessä).

28. "jos et laula, Ilmarinen, minä hauix veteh" (hauki noitien ottamia eläinhahmoja).

29. "tuonet vägevält kosken korvalt, suuren hauin tullessa" (karjalassa hauki ruokakala).

30. "Anningaine kiishkoksi mereh puikahtih, sepp on hauvikse halahtih" (kiiski ja hauki
noitien ottamia eläinhahmoja).

31. "lampih on vietih kalakkaah, kalat kaikki hämmästyi, ahvenet ajatteli" (kalat tuntevia ja ajattelevia olentoja).

32. hantit vannovat valoja hauen pään keralla (vrt. leukaluut).

33. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat hauiksi ja hauet ihmisiksi.

34. sampea pidetään haltijakalana, runsauden tuojana ja "kaikkien kalojen emänä" (sampi=sampo).

35. hantien luomistarinoissa ihminen syntyy "kalasta tai linnusta".

36. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat mateiksi ja mateet ihmisiksi.

37. selkupit eivät syö hauen lihaa.

38. selkupit eivät syö karpin lihaa.

39. selkupit pitävät ahvenia ja kiiskiä tärkeinä shamaanien apuhenkinä.

40. selkupit pitävät madetta (nyni) viekkaana ja älykkäänä kalana.

41. selkupit pitävät haukea yksinkertaisena kalana ("jää usein pyydyksiin").

42. madetta pidetään pyhänä kalana (pyydyksiin jääneet päästetään vapaaksi).

43. made ja hauki shamaanien ottamia hahmoja.

44. selkupit pitävät haukea (picca) pyhänä kalana.

45. obinugrilaiset veistävät säynävistä, hauista, ruutanoista, mateista ja ahvenista puisia kuvia.

46. kaloja ei pyydetä, perata tai kosketeta metalliesinein (kaikki välineet (koukut, siimat, puukot) luonnon aineksista).

47. kalalajeja ei keitetä tai käsitellä yhdessä ("suvun vanhin suuttuu", jokainen laji oma sukunsa).

48. enetsit pyytävät nieriää, muksunia ja lohta (kalaa syödään kesäisin).

49. nganasanit kalastavat verkoilla (kol bugur), koukuilla (batu) ja luuneuloilla (fedir).

50. nganasanit pyytävät chiriä (siika), muksunia (siika), kunzhaa (nieriä) ja nelmaa (siika).

51. saamelaiset pyytävät lohta, taimenta, siikaa, haukea, kuhaa, harjusta ja kampelaa (ruijanpallas).

52. selkupit kalastavat ahventa, haukea, sampea ja neljän lajista siikaa (chir, muksun, nelma, omul).

53. selkupit syövät kalaa aurinkokuivattuna, keitettynä, kepeissä paistettuna, raakana, jäisenä, suolattuna ja salvattuna (kuopissa marjojen kanssa).

54. selkupit keittävät liimaa sammenrakoista (toisaalla hirvensarvista).

55. selkupit valmistavat jalkineita ja kesävaatteita sammen, hauen ja mateennahoista (toisaalla kesävaatteet nokkoskankaasta, paikoin talvivaatteissakin nokkoskangaskerros).

56. hantit kalastavat sampea, haukea, ja neljän lajista siikaa (nelma, peled, pyörökuonosiika, muksun).

57. "hauenhampaat" yksi hantien pyhinä pitämistä kuvioista (kirjaillaan vaatteisiin ja päähineisiin).

58. "ahven arka kyrmyniska, syksyt syvijä uipi, talavet rantosilla rapsehtii" (ahventen tavoista).

59. "ahven kuttee joka kalan kans" (ahventen suuresta määrästä).

60. "ahvenen kuust miestä ei jätetä", "ahvenenkutu on yhtä pitkkee kun naisten kylypy" (ahventen kudun kestosta, huhti-kesäkuu).

61. "ahven armas keittokala, särki sualasa parempi", "särk o seästös paremp, ahve o armas tuorehelt" (valmistustapoja).

62. "kuha o varjorannal mut lahna o iham päivastane allatuulen kala" (kalojen elintavoista).

63. "seun se airokas elikkä angeria ninku kärme", "oli täsä ankeriaisiaki ennen, s oli mukava sukkela kala vähä niinko kärme", "ankerjahan nahkoi käytettii lupunnuoraj ja kellonkantumel ja sellasej ja se vasta pitkii", "ku keltakukka kävi puhkeemaa sillo alettii pyytää angeriahii" (ankeriaista).

64. "kiiskinen kitukala, ahaven apukala" (kalalajeista).

65. "oamupuolee yötä kuh henk on selällep päe on siika hyvi arka" (siikojen elämää).

66. "se siika ol lohej jäläkeen seuraava arvosa", "kuha o oikke arvokala, vaik jää se senttä lohest jälkke" (arvokalat).

67. "kalloilla eij ooh henkiä, niil ov vain elämä" (kaloja pidetään sieluttomina).

68. "hauvilla pitäs alakuulla olla irti hampahat, se yläkuulla syöpi ja alakuulla ei" (kalastajien uskomuksia).

69. "jos on alatuul hyvä niin silloon toivotah lohii" (kalojen toivominen).

70. "kirsilohet ensiksi tulevak kevväilä" (jäälohet).

71. "ei mikkä ol parempa ku toi ahvena eväliha" (arvokala).

72. "kala hake miähe" (kalojen uskotaan antavan itsensä pyytäjille).

73. "kiiski, kuorej ja salakka on niitä halapoja kaloja, niitä ei pyyvvetäv vallav vaste" (huonot ruokakalat).

74. "ahveneh harjastahan kans ennustettaaj, se tumma osa ahveneh harjassa" (ennekala).

75. "lohela, harjuksela, kuhala ja ahvenela oh harja, kirkasrunkosila eij oo harjoo" (harjakalat).

76. "ahave oh harijallaa" (maatessaan vedessä selkäevä pinnassa).

77. "ko moaviet juoksuot ni sillo se alkoa hauvikutu", "havvinkutu se on siin särej jälkee" (hauen kudusta).

78. "näkkööhän tuon että hauvin unta se nukkuu" (koiran uni=hauen uni).

79. "ei olluh haukijumala oikeij saatavissa" (ei tullut kalaa).

80. "kamppal on semmoim pul kalla" (kampela puolikas kala).

81. "se on ankerja maon kuosi" (käärmeen näköinen).

82. "niska se on kalal, toizil on maugud" (maiti ja mäti).

83. "kalal on niska, ei sidä sö kenkä" (ei syödä maitia).

84. "ned olti pisteligoit kalad" (kiisket).

85. "sin eij u rutoja ei mittä, ai ku hyvän makkuin" (made).

86. "nir ruogas kala" (särki).

87. "silmät punaiset ko särellä" (särkien silmistä).

88. "om miä näht händä, en ö sömä tavand" (kampelaa).

89. "mö emmä sö händä" (kiiskeä).

90. "abajaz om paljo vidikka" (pieniä kaloja).

91. "yhel lain ku särgi, heno somuz on hänel" (vimpa-kalalla).

92. "kala tsulbahtajja" (kalojen ääniä).

 

HARAKKA

harakka, harak, harakke, harakku, harag, araga, harakas, aragoz.

1. harakoita pidetään uutisten tuojina.

2. talon katolla nauravan harakan uskotaan tietävän vieraita (varoittaa).

3. harakan uskotaan vievän metsästysonnen (jos tulee vastaan käännytään takaisin).

4. harakanpesästä ennustetaan (korkealla sateinen kesä, matalalle poutainen).

5. harakan näkemisestä ennustetaan kevätjuhlissa (jos ei huomaa tarkkailijaansa vuosi "lehen kevuseks").

6. "harakka nauraa juaruntuajia" (vieraita).

7. obinugrilaiset pitävät harakkaa äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päisssä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

8. selkupit eivät syö harakan lihaa.

9. selkupit pitävät harakoita (kaza) varisten (kwere) ystävinä.

10. selkupit jättävät harakoille ruuantähteitä (ruokaa jätettäessä sanotaan "muistakaa minut").

11. "harukainen on semmone että se kuulee nimensä" (ymmärtää nimensä).

12. "midä vestiä siä tot kul laulad" (harakat viestintuojia).

13. "mihe päin on händä, sild pule tullo vistiä" (harakan pyrstö).

 

KAARNE

kaarne, karne, koarneh, koarnis, kaaren, kaarnes, kaarnas, karnaz, garanaz, krents, krandos, kurnoz, kurmoz, kurnuz, kirniz, kirnidz, kirnis, harona, harna, harna, chargoi, karhul, ronkku, ronku, ronk, kronk, runka, korppi, korp, korbus, goarpa. 

1. korppeja pidetään enteiden tuojina.

2. korppia pidetään kuoleman tuojana (ilmestyy haaskalle).

3. komit pitävät korppia kuolemanhaltija Surman lintuna.

4. komit uskovat ural-vuorten syntyneen korpin höyhenistä (korppi vuoria vanhempi).

5. komit pitävät korppia myrskyntuojana.

6. saamelaiset pitävät korppia toteemieläimenä.

7. saamelaisten mukaan korpilla on erityinen onnenhöyhen jolla voi saada korpin saalisvaiston (leavvedolgi).

8. saamelaiset pitävät korppia (kaarnas) hyvänä lintuna ja pyyntionnen tuojana (ei vahingoiteta).

9. obinugrilaiset pitävät korppia äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päisssä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

10. korppia pidetään tietäjälintuna ja "haltijan poikana" jonka äänestä ja liikkeistä ennustetaan.

11. mansit pitävät korppia (Xulax, "esi-isämme-leveänokkainen-korppi") yhtenä totemistisista esivanhemmista.

12. korppia pidetään karhun pahimpana vihollisena (kilpailevat samasta ravinnosta, mansien villi-eläinten-juhlassa kaksi korpinhahmoista haltijaa hyökkää karhun kimppuun).

13. korpin (xulax) uskotaan olleen alunperin valkoinen ja muuttuneen mustaksi syötyään ihmislihaa (korpilta vietiin kyky metsästää ja tästä tehtiin haaskalintu).

14. mansit pitävät korppia yhtenä luomiseen osallistuneista eläimistä (esiintyy luomistarinoissa ukon ja akan kanssa).

15. korkealla lentävältä korpilta kysytään "muuta ääneis, musta lintu, jos mitä uutta tietänet".

16. saamelaisilla on korpille oma joiku (tärkeä eläin).

17. selkupit pitävät korppia yhtenä totemistisista esivanhemmista (korppisukuihin kuuluvat eivät vahingoita korppeja).

18. selkupit eivät syö korpin lihaa.

19. selkupit uskovat korpin (kule) istuvan maailmanpuun (puu-joka-johtaa-taivaaseen) latvassa.

20. selkupit välttävät loukkaamasta korppia.

21. "sill on korpilla semmonel luntio että jos ampumiäs lähellä puattaa sen" (korppi valkean höyhenen).

22. "korppi se on aivan asentolintu täällä" (sallassa pihalintu).

23. "vistiä tub, ni gu semmoisia udizia" (korpit).

 

LINTU

lintu, lintunen, lind, lindu, lodde, lodo, ludo, lont, lunt, tunt, lud, lakla, laklut, lagla, lagle, loyal, loyol, läk-aont, hanhi, hanh, haneh, handez, ane, hani, haah.

1. hanhia pidetään uutisten ja enteiden tuojina.

2. mansien ylisen jumaluuden Maailmaa-katsovan-miehen patsas on hanhen hahmoinen (kutsutaan hanhi-ruhtinaaksi).

3. mansit uskovat hanhien tuovan tullessaan lämmön ja uuden elämän.

4. hanhien ajatellaan "johdattavan kesyt eläimet pois talveksi".

5. hanhien lihaa pidetään haltijoiden suosikkina (syödään sen jälkeen kun höyry on noussut, höyryn ajatellaan kutsuvan haltijat).

6. hantit uskovat taivashaltija Sänkon ilmestyvän hanhen hahmossa.

7. hanhea pidetään yhtenä hantihaltija Ort-ikin (suuri-ukko) hahmoista.

8. komien luomistarinassa maailmanluojina toimivat hanhi ja kuikka (hanhi ui äärettömässä alkumeressä, munii munan, kuikka sukeltaa munan meren pohjasta, kuikka särkee munan, munan yläpuoli muuttuu taivaaksi ja alapuoli maaksi).

9. selkupit eivät syö hanhen lihaa.

10. selkupit pitävät hanhea ihmisen sukulaisena.

11. hanhea pidetään yhtenä elämänjumalatar Kaltas-ekwan hahmoista.

12. mansit pitävät hanhia ylisenhaltija Mir-susne-xumin (maailmaa-katsova-mies) ilmentyminä (välittäjiä ylisen ja keskisen välillä).

13. hantit pitävät naarashanhea toisena totemistisista esivanhemmistaan ja alkuheimoistaan (puolet suvuista polveutuvat hanhesta).

14. "ne hanahet lentää samassa asenteessa kun kurijet ja jouttenet" (aurassa).

15. "soris soril lintusei, iellimäine jälkimäiseks, jälkimäine iällimäiseks" (sanotaan lentäviä hanhia katseltaessa).

16. "ne on semmossii harmettavii, hanhattaavat männessää" (hanhien nimestä).

17. "hanhe jo menevä eteläissem bäi", "vissii talvi tulloo jo ko hanhet lentäät nii allaattai", "talaven hanhi tuop" (vuodenvaihde).

18. "hangen aekana tännet tulloo hanahet ja jouhtenet sieltä lämpömoasta" (vuodenvaihde).

19. "hanhed ne on sured linnud" (hanhien koosta).

20. "sur partti haneita lens" (hanhiparvi).

 

LEPPÄKERTTU

leppäkerttu, lepinkäinen, leppälintu, leppäpirkko, leppoilintu, leppätiira, leppätira, leppälintuine, leppätiro, lepalind, lepatriinu.

1. leppäkertun lennosta ennustetaan ("lennä lennä leppäkerttu, kunne neito naitanoo, vesilintu vietänöö", "lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen, pääset häitä hyppäämään, pajulinnaan suureen").

2. leppäkertun lentämistä kädelle pidetään hyvänä enteenä.

3. leppäkertun siipien levittämistä pidetään suotuisana enteenä ja myönteisenä vastauksena kysymykseen.

4. leppäkertulla ennustetaan ottamalla tämä kämmenelle, heittämällä ilmaan ja lausumalla toivomus.

5. vepsäläiset kutsuvat leppäkerttuja jumalan lehmiksi (jumalan lehmaine, ei tapeta).

6. saamelaiset uskovat leppäkertun vievän viestejä Leppämiehelle (metsänhaltija Leibolmai, punainen lepän veren väri).

7. leppäkerttujen uskotaan toimivan välittäjänä ihmisten ja jumalten välillä.

8. "jumalan lehmäne, lievgo huomena vihmane" (kysytään leppäkertulta, jos lentää pois poutaa).

9. leppäkerttua pidetään "onnen eläimenä" (ei vahingoiteta).

10. leppäkertulle lauletaan "lennä, lennä, leppätiiro, suure kiven juuree, siellä issäis sekä emmois, keittäät siulle puuroo".

11. "jumalalehmät ol sellasii pienii punasii elokkaita" (leppäkertut).

 

PÄÄSKYNEN

pääskynen, pääskyynen, pääski, mettäpääskyynen, peätsky, suitsupääsuke, pääsky, pääskönen, päsköi, päskyläine, peätsköi, peäsköine, peäskyine, peätskyine, piätsköi, piäskyöi, päskheine, pätsko, päsko, pääsuke, pääsukene, päästlane, päästal, peslinki, beskus, pizgun, pezgata, pezdaka, pizgata, pizgun, poski, pisti, pistsi, fecske, viiri, viiripääsky, viiropääsky.

1. pääskysiä pidetään kesäntuojina.

2. pääskysen pesän uskotaan tuovan taloon sopua ja onnea. 

3. pääskysten pesiä ei rikota ("muuten kesä menee pois").

4. pääskysiä pidetään sielulintuina (taivaalla lenteleviä sukulaisten henkiä).

5. pääskyjen iloista kirkumista ja korkealla liitelemistä pidetään poudan merkkeinä.

6. vepsäläiset kutsuvat pääskyä jumalan linnuksi (jumalan linduine).

7. pääskystä pidetään hyvänä lintuna ja "ihmisestä tehtynä".

8. pääskyjen puuttuessa pihapiiristä sanotaan näiden olevan "pesäsavea hakemassa".

9. asumuksen ympärillä pyörivän haarapääskyn uskotaan tuovan taloon hyvää onnea.

10. "vinti nokassa se rallatelloo koeraspäesky" (pääskysten ihmisläheisyydestä).

11. tervapääskyjen uskotaan lupaavan sadetta.

12. "saret siitä tuloo kun pääskyyset nuon alahaatte lentää", "piäsket alaana lentää, tuloo sateet" (pääskyjen lennosta ennustetaan).

13. "peäskyst livahtelluot nii alalis not, nii likkiel ihmisiiki not", "pääskyst lentelööt liitelööt niin alalis" (pääskyjen vauhdikkaat takaa-ajot).

14. "on ilonen kun aropääskynen" (pääskysukuja).

15. "peäskit entuiloo saetta" (matalalla lentäessään).

16. "noi oh haarapääskysijä, ekkös huomaa että niil oh haarolliset hännät" (haarapääskyt).

17. "se kutto savest koin itselle" (pääsky pesän).

18. "se on Jummalal lindu päsköi, elä heidä lö" (pääskyset Jumalan lintuja, lentävät korkeimmalla).

19. "kutto savest pessä räystähin alle" (räystäspääsky).

20. "kyläm päzöid, hyvät päzöid" (hyvän onnen tuojia).

21. "sid näd obasta lendelömmä heidä" (pääsky poikasiaan).

22. "päzyn pissamad" (pääskynpisamat=teerenpilkut).

23. "käbiäst laulat päzöid" (kauniisti).

24. "ne olti savipäzöid" (hiekassa pesivät pääskyt).

25. "päsköi täytyi itkömä" (korkea ääni).

26. "päzöid on vesseläd linnut" (pidettyjä lintuja).

27. "oli odettu ikkunat pois sis päzöit pässid lentämä" (rakentaa eläinten ehdoilla).

 

PENI

peni, penikka, pena, penakka, penska, penes, pentu, penikka, penikkä, pini, pin, pinki, baena, pine, pi, pij, poneyo, pineyo, puni, pon, pun, koira, koir, koire, koiraz, koiruz, koer, kir, kir-pon (uros-koira), kires, naaras, nairas, naara, noaras, narttu, natu, naattu, nakku.

1. selkupit pitävät koiria "ihmisten sukulaisina".

2. koirien (kanak) uskotaan varoittavan ihmisiä vahingollisten henkien (loz) lähestymisestä (haukkumalla).

3. selkupit eivät valehtele koirilleen ("koska koirat ovat hyviä valehtelijoita").

4. "Höyhetär, penin emäntä, Ahvatar, koiran alku, lyö löyly penin nenähän, vainu koiran sieramih, jotta koira kohti käysi, peni-juhti julkuttaisi" (loihditaan vainua pyydettäessä).

5. hantit uskovat koirien "näkevän henkiä" ja ymmärtävän ihmisten puhetta.

6. hantit pitävät koiria tasavertaisina ihmisten kanssa (ei syödä, lyödä tai kiusata, annetaan kuolla luonnollinen kuolema).

7. koirien uskotaan tulleen ajalta jolloin ensimmäinen ihminen käveli maan päällä (ensimmäinen ihminen näki koiran (hantin amp, ämp) metsässä ja päätti elää ja metsästää yhdessä tämän kanssa).

8. koiran korvien välistä katsomalla uskotaan voitavan nähdä henkiä (herkästä kuuloaistista alkunsa saaneita uskomuksia).

9. hantit uskovat haltijoiden ilmestyvän koirien hahmossa (Koira-nainen).

10. mansit kutsuvat koiranhahmoista haltijaa nimellä Xos ley ("pitkähäntä, "susikoira", palvotaan kolmessa kylässä).

11. koirilla ja susilla uskotaan olevan sama alkuperä (ulvojien suku).

12. mansit hautaavat koiransa ihmisiä vastaavin menoin (samanarvoisia).

13. "pohjon koira haukkumahan, ylös nenin taivosehen, alas hännin maaemähän" (koirien uskotaan pystyvän viestimään yliseen ja aliseen).

14. koiria ei koskaan rangaista lyömällä ("jos näin tekee tulee pyytää anteeksi polvillaan").

15. koirille tarjotaan ruokaa haltijoiden jälkeen (ihmiset syövät kolmantena).

16. koirat nimetään luettelemalla nimiä ja valitsemalla se minkä kohdalla koira haukahtaa tai murahtaa (toisaalla luonteen, ulkonäön tai syntymähetken mukaan).

17. koiria pidetään ihmisten tasavertaisina kumppaneina.

18. koirien uskotaan olevan "puhekykyä vailla olevia ihmisiä".

19. "koirat tappeloot, tulloo suae" (koirien käytöksestä ennustetaan).

20. koiria pidetään "susien lahjana ihmisille" (kiitokseksi ihminen ei häiritse susia).

21. "tuulelt on penuen synty, ahavalta koiran alku, penun päivän paistamasta" (koiran synty).

22. "koira haukku korven reunat, penikkainen pellon reunat" (peni=koiran toinen nimi, peninkulma=penin kuuluma=haukunnan kuuluma).

23. "sillo se ajattelee pahaa ku se panee korvat taakke ja hampaat irvee" (koira).

24. "ei vanha valetta hauku, emäkoira ei ensinkää", "emäkoerahan se on aena jalakavampi" (emäkoirien luonteesta).

25. "sillä on nyt ensimäine haukkusyksy" (nuorella koiralla).

26. "miul oh huima koira, ei kessä yhtä paigalla" (koirien luonteista).

27. "nin oli käppiä koira ja korvat pyssyz" (pystykorva).

28. "midä kunttelet korvat hörkkilä" (tarkasta kuulosta).

29. "nur koira kovast pelaja ja kaikkia kandelo" (pentujen luonteesta).

30. "ei piä koira syännyttä", "elä ulvoda koira", "elä vusuda koiral toisia", "elä syzi kebil koira" (koirien kohtelusta).

31. "koira vinku oven takkan" (koiran elämää).

32. "koira on ärrillä" (vihainen).

 

KOTKA

kotka, kokkolintuo, kokko, kokkolintu, kokkoi, kokuoi, kokas, kotku, kotkoi, kotke, kotko, kotkas, kodask, kuotkanoz, goaskem, koackem, kutskan, kutskoz, kutkoz, kutkos, kuts, kits, tsuni-kits.

1. kotkia pidetään toteemilintuina (ei syödä, ei metsästetä).

2. saamelaiset eivät katso lentävää kotkaa.

3. saamelaiset pitävät merikotkan näkemistä hyvänä enteenä.

4. obinugrilaiset pitävät kotkaa kevään, lämmön ja valon tuojana (maaliskuun vanhempi nimi kotkankuu).

5. kotkan ajatellaan nostavan lämpöä hankaamalla suurta nokkaa kylkiinsä.

6. kotkan ensimmäisen kiljaisun uskotaan karkoittavan sumun ja kylmän.

7. kotkaa pidetään tiedon ja tulenantajana (välittää ihmisille uusia keksintöjä).
mansit pitävät kotkasukuja karhuheimosta (por-heimo) polveutuvina.

8. mansit pitävät kotkaa (Towlon-ojka, siivekäs-vanha-mies, Towlon-ansux, siivekäs-esi-isä) yhtenä totemistisista esivanhemmista (pidetään Huuhkajan-vanhan-miehen ja Huuhkajan-vanhan-naisen poikana eli huuhkajaa nuorempana toteemina, haltijan tunnuksena linnunkoipi).

9. saamelaisilla on kotkalle oma joiku (tärkeä eläin).

10. selkupit pitävät kotkaa (limpi) yhtenä totemistisista alkuheimoista joista nuoremmat suvut polveutuvat (kotkasta polveutuvat kurjen (qara), haukan (senketi), korpin (kylä) ja joutsenen (cinki) suvut).

11. selkupit pitävät kotkaa (limpi) kotkasukujen aloittajana ja suojelijana (sukujen isoisän kerrotaan kyenneen muuttumaan kotkaksi).

12. selkupit pitävät kotkaa päivän lintuna, taivaallisena lintuna ja tärkeänä apuhenkenä yliseen matkattaessa.

13. selkupit maalaavat noitarumpuihin kotkan kuvia (joka rummussa).

14. obinugrilaiset pitävät kotkien pesäpuita pyhinä.

15. mansit kiinnittävät nuoliin löytämiään kotkan ja haukansulkia (nuolien toivotaan saavan lintujen kykyjä, 3 sulkaa / nuoli).

16. "kokkoi lentelöö i kokottelloo" (kokon eli kotkan nimestä).

 

PORO

poro, boazo, putso, pudzej, pasiy, petsoy, petso, pesi, pez, podu, podo, poco, pocoj, pytso, poca, peura, petra, pedr, pedre, pedra, poder, pohjapoder, peddorz, baewrek.

1. poroja ja ihmisiä pidetään tasavertaisina ("kohdellaan kuin ihmisiä").

2. valkoisia poroja pidetään pyhinä (annetaan kuolla vanhuuteen).

3. poroja ei koskaan lasketa (omaisuuden laskeminen vierasta euroopasta tuotua perinnettä).

4. porojen luut kerätään ja laitetaan oikeaan järjestykseen, pää etelää kohti ("jotta syntyisivät uudestaan").

5. kuolleena syntynyt poronvasa laitetaan kivenkoloon ("kohdellaan kuin ihmistä").

6. valkoisia poroja pidetään pyhinä (yhdistetään maan henkiin).

7. kuolansaamelaiset pitävät toteemieläimenä villiporoa (koann´t, nimi kiertoilmaisu).

8. kuolansaamelaiset uskovat polveutuvansa tarunomaisen peuramiehen (Myanndash) ja saamelaisen naisen liitosta (toisessa tarinassa peura astuu Myanndashin peuran hahmon ottaneen äidin).

9. peuramies Myanndashin kerrotaan opettaneen saamelaiset metsästämään.

10. lumivalkoista poroa pidetään jumaleläimenä ja porojen emuuna.

11. vaaleaa vaadinporoa pidetään onneneläimenä (pitää tokkaa koossa, lisää laumaa).

12. poroa pidetään ylisen eläimenä (shamaanien apuhenki yliseen matkattaessa, noitien rummut ja puvut porojen hahmoisia).

13. poroja ja ihmisiä pidetään tasavertaisina ("kohdellaan kuin ihmisiä").

14. porojen sisäelimiä ja kaulanikamia pidetään onnea tuovina.

15. "poron synty pohjolasta, petra laitettu lapista, tuli kumma kuusamosta" (porojen synty).

16. saamelaiset kutsuvat peuranhahmoista haltijaa nimellä Meantas-ajka (tiedetään voivan ottaa ihmisen ja hirvaksen hahmon).

17. kuolansaamelaiset kutsuvat porohaltijoita nimin Pots-hozjin (poro-isäntä) ja Pots-hozjik (poro-emäntä).

18. mansit pitävät poron kuvia pyhinä ("poron sarvet", kirjaillaan vaatteisiin).

19. selkupit eivät surmaa poroja ruuaksi vaikka asuvat kovissa elinoloissa (perheillä 1-20 ajoporoa).

20. selkupit pitävät poroja väkevinä suojeluseläiminä ja shamaanien apuhenkinä (kuuluisan shamaanin Jompan vahvin apuhenki "seitsensarvinen hirvasporo").

21. selkupit uskovat porojen syntyneen joen penkalla asuvan Vanhan-maan-naisen (maan emon) villasta (väri).

22. selkupit uhraavat poron (otä) leikkaamalla tältä tupon karvaa, huutamalla tavoiteltuun suuntaan (ylinen, alinen) ja sitomalla poron korvaan kankaanpalan (valkoinen poro) tai kaatamalla poron maahan, astumalla tämän yli ja päästämällä eläimen vapaaksi (musta poro).

23. nenetsit uhraavat poron leikkaamalla turkkiin pyhiä kuvioita ja päästämällä eläimen vapaaksi.

24. mansit uhraavat poron letittämällä tämän karvat, peittämällä teurastettavan eläimen pyhin kankain (jalpin-ulam) ja puhdistamalla tämän koivunkäävän savulla. 

25. poron alaleukaa, hampaita ja rasvaa käytetään taikakaluina.

26. saamelaiset pitävät porohirvasta (saiva sarva) miespuolisen noidan tärkeimpänä apuhenkenä (voimakas).

27. enetsit valmistavat kaikki vaatteet valkoisten porojen nahoista (vaatteisiin kuuluu miehen polviin asti ulottuva hupullinen ulompi parka (pazo pagga, karvat ulkopuolella), parkan alla pidettävä pidempi alusvaate (dyodu, karvat sisäpuolella), parkan hihoihin ommeltavat kintaat (obi), parkaa paksumpi miehen talvipuku (sokui) jonka hupussa (otsan kohdalla) poron hännästä, karvoista ja jänteistä muotoiltu sarvi eli nokka (noka), talvihousut (taruo, karvat sisäpuolella), kesäpaita (dyodu josta poistettu karvat), kesähousut, kaksiosaiset talvikengät (nahkaiset säärystimet (motuza, karvat sisäpuolella) joiden päällä päällyskengät, bakari), kesäkengät eli tossut (tozi), edestä aukaistava naisen parka (ne pagge, ei huppua, kaulus ja helma tummasta tai valkoisesta koirannahasta), naisen hihaton alusvaate (vasannahasta, karvat sisäpuolella, etupuoli ja reidenkohdat koristeltu kuunsirpin muotoisin vaskiheloin, renkain ja ketjuin), naisen alusvaatteeseen kiinnitettävä ompelupussi (sisältää tulentekovälineet), naisen juhlavaate (koristeltu tanssin tahtiin soivin helistimin, basy), kaksikerroksinen naisen talvipäähine (ten, sisempi kerros karvat sisäänpäin, ulompi kerros karvat ulospäin, kasvojen ympärys koristeltu tummalla koirankarvalla) ja naisen nahkakengat (bakari, koristeltu sivuilta tummin karvoin).

28. nganasanit surmaavat kesyjä poroja vain nälänhädän uhatessa tai eläinten sairastuessa (kaikki tarveaineet villiporoista).

29. nganasanit nimeävät poroja iän, ulkonäön, käytön ja sarvien määrän ja muodon mukaan (yli 20 nimeä).

30. nganasanit merkitsevät kesyt porot suvun toteemin merkillä (tamga, leikataan korvaan).

31. nganasanit aloittavat kesyjen porojen harjoittamisen 3-vuotiaina (vasemmassa kädessä valjaat, oikeassa kädessä pitkä keppi jolla ohjataan rekeä, suongka, kepin päässä luinen rengas, lapsada).

32. nganasanit kutsuvat valkoisesta poronnahasta valmistettuja vaatteita nimin lu (miehen pusero, karva sisäpuolella), sokuy / khiye (turkishupullinen miehen parka, karva ulkopuolella), foniye (naisen pusero jonka etupuolella metallisia "puolikuita", bodyamo), lifariye (naisen edestä auki oleva parka), naisen nahkalakki (valkoinen, reunat mustasta koirankarvasta), muli (vaatteisiin kirjaillut arvoa ja asemaa ilmentävät koristelut), faimu (säärinahasta ommellut saappaat), tangada (saappaiden alla pidetyt turkissäärystimet), ningka (miehen lannevaate) ja vyö (sisältää renkaat joihin kiinnitetään saappaiden päät, tulukset, puukon tuppineen ja tupakkapussin).

33. nganasanit käyttävät villiporoista kaiken (liha kuivataan (tiribi), veri keitetään (dyama), rasva ruokaan ja hiuksiin, jänteet rihmaksi, karvat vaatteisiin ja koristeluun).

34. nganasanit kuivaavat poronlihan talveksi (leikataan pitkiksi suikaleiksi, kuivataan, pilkotaan pieniksi paloiksi, sekoitetaan rasvaan, kuivataan uudestaan).

35. nganasanit kutsuvat maan ensimmäistä asujaa "Poromieheksi" (luojahenkien poika josta tuli myöhemmin ensimmäisten ihmisten totemistinen suojelushaltija).

36. saamelaisnaiset eivät syö poron olkapäiltä, solisluista tai lanteilta saatua lihaa, aivoja tai mitään päästä saatua.

37. saamelaiset pitävät kultasarvista poronhahmoista Myandashia (Myandysh-parn) sukujensa aloittajana ja välittäjänä ylisen, keskisen ja alisen välillä (vastaa Nganasanien Poromiestä).

38. porohaltija Myandashin uskotaan pakenevan taivaalla ukkosenjumala Tiermestä (jos saa iskettyä nuolellaan maailman uskotaan "palavan ja muuttuvan tuhkaksi").

39. mansit koristelevat talvivaatteiden huput poronkorvilla (eläimeltä saatu nahka sijoitetaan ihmisen vastaavalle kohdalle).

40. mansien jalkineisiin kuuluu porojen säärinahoista valmistetut saappaat (yern vai, karva ulospäin), poron tai hirven säärinahoista valmistetut kesäkengät (nyara, kanta poron otsanahasta) ja jalkineiden alla pidetyt kankain ja helmin koristellut kangas tai nahkasäärystimet (vai).

41. "poronsarvet" yksi hantien pyhinä pitämistä kuvioista (kirjaillaan tavaroihin, vaatteisiin ja päähineisiin).

42. "vastatuulhen kulkia eläjä" (poro).

43. "se emejjään seurovvaa", "emänsä näkhöön on tullu" (poron vasa).

44. "se karvammuutto kun o se kuu karva lähtee vähitelle ja se se om musta se alkukarva sitte" (karvanlähdöstä).

45. "vasa ensiuotias, urakka toinenuotias, uorso kolomanela" (urosporon nimityksiä).

 

KYYHKYNEN

kyyhkynen, kyyhkyynen, kyhkynen, kyhky, kyyhky, kyyhkyläinen, kyhkyläin, kyyhköi, kyuhköi, kyuhkyöi, tsyhkyläine, kyhklane, kyyhkyläne, mettinen, toukomettinen, mettiäinen, meigas, mehik, mehikas, moo, metse, metsa, pormets, paltta, pallo, palta, palla, pallas, pulu, pula, puli.

1. marit pitävät kyyhkystä pyhänä lintuna, sukulaisena ja onnen tuojana (valkoinen laji).

2. kyyhkysen laulun uskotaan tietävän huonoja ilmoja.

3. komien luomistarinoissa alkuhenget Jen ja Omel luovat maan kyyhkysen ja korpin hahmossa (kyyhkynen osallistuu luomiseen tuomalla limaa "pimeyden ja usvan pohjasta").

4. "löyzin kyhkyläizem pezän" (viihtyvät ihmisten lähellä).

5. "eigä tsigerdäned eigä mittä, mud urnid" (kyyhkyjen äänestä).

6. "kadol va urnid, ne ei laulaned" (kyyhkyset).

 

MAJAVA

majava, majaa, maja, majoa, majai, majag, majaja, majajas, maggjeg, mijav, mijal, mij, miji, moj, kuoksa, kuoksi, kuovse.

1. obinugrilaiset pitävät majavaa pyhänä eläimenä ja eläinhahmon ottaneena ihmisenä (kehrääjänainen joka pakeni veteen ja muuttui majavaksi).

2. obinugrilaiset pitävät majavaa äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päisssä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

3. obinugrilaiset järjestävät pyydetyille majaville peijaiset, veistävät kuviaan puihin ja kutsuvat eläimiä kiertoilmaisuin.

4. hantit pitävät majavaa (tax) "pyhänä eläimenä".

5. hantit uskovat majavien johdattaneen heidät "pyhälle kotijoelle" (jos majavat kuolevat uskotaan koko heimon kuolevan).

6. hantit pitävät majavaa (max) yhtenä pyhistä eläimistä (ei metsästetä, uskotaan tuovan heimon hyvinvoinnin).

7. hantit pitävät kalastukseen käytettyjä patoja majavilta opittuina.

8. selkupit pitävät majavan (puti) leukaluuta väkevänä taikakaluna (puita vahvempi)

9. selkupit muotoilevat majavan nahan ihmisen muotoon ja säilyttävät tätä koivuntuohivakassa (suojeluseläin).

10. hantit pitävät majavaa yhtenä totemistisista suvuistaan ja esivanhemmistaan.

 

KAJAVA

kajava, kaija, kalakaija, kajaa, kajain, kajaja, kajakka, kajjava, kaja, kajai, kajoa, kajak, kajag, kajuoi, kajagi, kajang, kajaga, kajakas, kajakoz, kajuha, gaggjeg, kaaijuv, kajji, kajjeg, gada, kala, kojex, xojex, kalak, lokki, kalalokki, kalalokka, lokka, loue, louke, lougas, lovkäi.

1. lokkeja pidetään sielulintuina (valkoinen väri, häviävät talvella).

2. hantit eivät häiritse tai vahingoita lokkeja.

3. mansit palvovat Xalew-ojka-nimistä (lokin-vanha-mies) haltijaa yhtenä totemistista esivanhemmista.

4. mansit pitävät lokkihaltijaa (Xalew-ojka) haukkaa hyväuskoisempana ja heikompana (haukkojen tiedetään huijanneen lokkeja).

5. mansit pitävät lokkisukuja karhuheimosta (por-heimo) polveutuvina.

6. saamelaisilla on lokeille oma joiku (tärkeä eläin).

7.  "kajjavad, sil olti suret pardid" (suuret lokkiparvet).

8. "kajjava kulkkua revittä" (lokin huudosta).

9. "kajjaiset killut, tormia titä" (lokkien liiteleminen myrskyä).

10. "kats mil änel hy laskod" (kuuluvasta äänestä).

 

PULMUNEN

pulmunen, pulmuunen, pulmuinen, pulmu, pulmukainen, lumipulmunen, purmu, purmunen, lumipurmu, pulmuine, purmuine, bulmog, bulmogas.

1. pulmusia pidetään sielulintuina ja sukulaisten henkinä.

2. pulmusparven ilmestymistä pihaan pidetään väkevänä enteenä.

3. tuntureilta saapuvan pulmusparven uskotaan tietävän lumimyrskyä.

4. pulmusten saapumisesta uskotaan olevan "kuun verran kesään".

 

VARIS

varis, vares, varoi, varez, variks, vuorrazas, vuorces, varaka, varsej, varsi, urin, urin-jekwä, urin-eka, urni, warnaj, warna, varju, warnäe, kerä, kwerä, bari, bare, bere.

1. varisten raakkumisesta ennustetaan (aamulla nuoskat, illalla pakkaset).

2. varista pidetään sielulintuna.

3. mansit pitävät varista (Urin-ekwa, variksen-vanha-nainen) yhtenä totemistisista esivanhemmista (pyhäkkö sosva-joella).

4. variksen pahimpina kilpailijoina pidetään lokkia ja karhua (variksesta polveutuvat mansit "raakkuvat kuin varikset" syödessään karhun lihaa).

5. mansit pitävät variksia naisten ja lasten suojelijoina.

6. mansit pitävät varista kevääntuojana (alkujaan muuttolintu).

7. mansit viettävät "variksen päivää" ensimmäisten varisten saapuessa keväällä (tapahtumassa katsotaan enteitä tulevalle vuodelle ja tanssitaan varisten liikkeitä jäljitteleviä tansseja, akan-akan, ojka jikw).

8. selkupit eivät syö variksen lihaa.

9. selkupit jättävät variksille ruuantähteitä (jätettäessä sanotaan "muistakaa minut").

10. selkupit pitävät variksia (kerä) "hyvän ja pahan tekijöinä" (ryöstävät pesiä).

11. selkupit uskovat ilkikuristen ihmisten muuttuvan variksiksi.

12. varisten ajatellaan voivan "viedä sieluja" raakunnallaan.

13. varisten uskotaan pelastavan heikkoja ja haavoittuneita.

14. mansit pitävät variksia kevääntuojina ja perheiden suojelijoina (uskotaan tuovan kevään huhtikuun alussa).

15. mansit viettävät varisten päivää huhtikuussa varisten saapuessa ja alkaessa rakentaa pesiään (juhlaa yhdistetään lisääntymiseen, hedelmällisyyteen ja perheen hyvinvointiin).

16. "se on kova kiiltävän aineem perää, kantaa pesääs vares" (varis).

17. "varis prakka, harakka tsagatta" (äänistä).

18. "varikselle vaiket, harakalle haiket" (linnuille käydään kertomassa suruja).

19. "tämä om variksem pökköi", "variksevvarpad" (variksen mukaan nimettyjä kasveja, peltokorte ja riidenlieko).

20. "variz yd metsäz magaja" (päivälintu).

 

KUUKKELI

kuukkeli, kuukso, kuuksilainen, kuusko, kuuskain, kuuskilainen, kuuksiainen, kuusinkainen, kuusanka, kuuhanka, kuukkainen, kuukkaja, kuukkajainen, kuukso, kuuksoi, kuuksa, kuksoi, kuksa, kuks, kuksuoi, guovsak, kuovska, kuusek, kusenge, kisinge, kopsolo, kupsylo, kuksulo, qaasera, kazora, kaisrae, gaeschira.

1. kuukkeleita pidetään metsänemäntinä, pyyntionnen tuojina ja onnenlintuina.

2. kuukkelin nähdessään "ei päivä mene hukkaan".

3. kuukkeleita pidetään sielulintuina (metsästäjien sieluja).

4. kolttasaamelaiset uskovat kuukkelin pesän tietävän löytäjälleen kuolemaa.

5. kuukkeleita pidetään "noitalintuina".

6. kuukkelia pidetään onnenlintuna jonka näkeminen tuo rikkautta.

7. saamelaiset pitävät kuukkelia onnenlintuna.

8. kuukkelin liidellessä kodan lähellä tai ladun varrella "ei päivä mene hukkaan".

9. kuukkelia eli kuuskilaista kutsutaan metsän emännäksi.

10. "se usiasti tulee asentoihin joka päivä" (sisään kuukkeli).

 

KÄRKI

koro, koroi, kora, toro, torolind, koristaja, kohran, koaras, koarattoh, puukoristaja, puukoristi, muora-koarattoh, korra, kärki, kärg, käre, kärgi, käru, kärik, palokärki, palukärg, kergata, kärgä, kärgata, keryo, konkelo, rähn, suur-kirjurähn, rähni, rähmi, röhni, hähnä, häähnä, hähni, hähn, ähn, en, enoz, caihne, sisto, siz, seksej, säksi, tikka, käpytikka, pohjantikka, tik, tikk.

1. pihaan tulevaa tikkaa pidetään kuoleman enteenä (harvinaista).

2. palokärkeä kutsutaan hongankoroksi.

3. palokärkeä pidetään hyvänä lintuna ja turvantuojana.

4. palokärjen näkemisen uskotaan lupaavan sadetta.

5. palokärjen äänen uskotaan lupaavan poutaa.

6. tikkoja (palokärki) pidetään metsänhaltijan apulaisena (uskotaan tuovan onnea ja menestystä näkijöilleen).

7. obinugrilaiset kutsuvat palokärkeä noki-tikaksi.

8. palokärkeä ja karhua pidetään "sukulaisina" (totemistisia sukuja).

9. hantit pitävät tikkaa "ihmisenä jonka henki on muuttunut linnuksi".

10. "kusiljaispessi hakka ja syö kusiljaissi" (tikkojen ravinnosta).

11. "koroi lindu koraja" (palokärjen eli koroin nimestä).

12. "hä kundelo ain korvalla" (tikka etsiessään syötävää).

13. "sishän saotti jet tulilintu lentä" (palokärjestä, punainen päälaki).

 

ORAVA

orava, orrava, orau, ora, erava, orav, voraboz, vuoraboz, orab, oarre, ur, orop.

1. oravia kutsutaan kuusioraviksi ja mäntyoraviksi (sen mukaan kummassa puussa viihtyvät).

2. "tuog oñ liedo Lemmingöine, hiero kahta kämmentänsä, hykersi molompiansa, molompihi reisihise, kahen puolen itsieh, liikku sillan liitoksella, keikku keskilattiella, synty oikija orava, oravaini, lintuseni, mäne tuonne, kunne käsken" (oravat noitien apuhenkinä).

3. saamelaisilla on oravalle oma joiku (tärkeä eläin).

4. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat oraviksi ja oravat ihmisiksi.

5. selkupit eivät syö oravien lihaa.

6. selkup-shamaanit liikkuvat oravien hahmossa.

7. selkupit pitävät oravaa (qwezitil tabek, kaunis orava) metsänjumalatar Macin nejdin lemmikkinä (oravan vahingoittamisen uskotaan suututtavan haltijan, vievän metsäonnen, saavan eläimet häviämään metsästä ja ajavan metsästäjän hulluksi).

8. selkupit jättävät oraville kankaanpalasia ja rahoja.

9. oravan (selkupin tabek, täpäk) uskotaan auttavan aurinkoa sulattamaan jäät heiluttamalla häntäänsä ("ensimmäinen joka tuntee kevään tulon").

10. selkupit pitävät oravia välittäjinä auringon, kuun ja maan välillä (asuvat puissa).

11. "aamusella se syöpi oravaki" (päiväeläin).

12. "poekaoravia ku on nii on elämätä" (oravien leikeistä).

13. "talhoinki tulevat ja kattoja myön antelevat että yks kolina käypi" (ihmisläheisyydestä).

14. "niit ei saa ottaa alijoksi ko ne om mehtän itikoita" (oravia lemmikeiksi).

15. "haapaorava on semmote tavalline harmahtava" (harmaat ja ruskeat oravat).

16. "orrava kandoi peho sisse, tegi havvan, sit talvel söi" (oravien talvivarastoista).

 

RIEKKO

riekko, riekka, riewsat.

1. kolttasaamelaiset uskovat kodan päälle laskeutuvan riekon tietävän onnettomuutta (harvinaista).

2. saamelaisilla on riekolle oma joiku (tärkeä eläin).

 

VÄSTÄRÄKKI

västäräkki, västäräk, väistärikki, vestrikka, fästrikka, väistäräkki, västärö, västi, väistärikko, västöi, peästärikki, päistärikkö, väisti, vässo, linavässo, västrik, linavästrik, bestur, baesteragas, pesnirik, pieste-rieggez, piestrakants, vestar, vaestaraeggji, uskerej, uskorej, voskorej, urtsox, wärsok, wärsox, worsok, wertsok, wursok, ruxnon wursok, tsirska, tsirskada.

1. västäräkkiä pidetään suven tuojana ja hyvänä lintuna.

2. västäräkkien tulon uskotaan tietävän hyvää kasvua ("pitkiä pellavia").

3. mansit eivät puutu västäräkkien tekemisiin.

4. mansit pitävät västäräkkiä (Worsik-ojka, västäräkin-vanha-mies) yhtenä totemistisista esivanhemmista (sukuhaaran suojelija, myöhemmin lyapin-joella sijaitsevan man´ya-kylän suojelushaltija, haltijan puisella kuvalla tarkasti veistetyt piirteet ja valkoiset "sielun-pelastavat-vaatteet"). 

5. västäräkistä polveutuvat mansit pitävät ystäväsukuina sisiliskoa ja majavaa. 

6. hantit pitävät västäräkkiä yhtenä jumalatar Kazym imin (kazym-joen-vanha-nainen) ilmentymistä (liikkuu rantakivillä).

7. "ne ain on nij jurmia" (västäräkkien rohkeutta tulla ihmisten lähelle ihaillaan).

8. "emännäin gu nägi väsköjä keväjest enzimäist kerta" (kevään ensimmäisen västäräkin, pidetään pyhänä).

9. "västärö tsiukka" (västäräkin äänestä).

10. "västöi om maz" (maalintu).

 

TIAINEN

tiainen, tiijaanen, pakkaastiijaanen, tijani, tihane, tigane, tyainen, tiianen, tiiainen, tihanen, tintti, hömötiainen, tijaine, tiaine, tsejane, tiäine, tihane, tigane, tiitinen, titinen, tiitiäinen, did.

1. tiaista pidetään hyvänä lintuna ja lintujen vanhimpana.

2. saamelaiset pitävät tiaisia pyhinä lintuina (lapintiainen).

3. saamelaiset eivät vahingoita tiaisia, naura näille tai kajoa näiden pesiin.

4. saamelaiset pitävät tiaista (tsiätsis) "jumalan lintuna" jonka tappajan uskotaan menettävän miehuutensa.

5. obinugrilaiset pitävät tiaista haltijalintuna.

6. haltijoiden uskotaan liikkuvan tiaisten hahmossa.

7. hantit pitävät tiaisia kuuluisan aluehaltijan Ort-ikin apulaisina.

8. obinugrilaiset eivät vahingoita tiaisia.

9. tiaista pidetään yhtenä haltija Ort-ikin (suuri-ukko) hahmoista.

10. "tijanen om paha ennep pyytömiehelle" (varoittaa metsän eläviä).

11. "keldarinda" (talitiaisen nimityksiä).

 

METSO

metso, metto, mettoi, mehto, messo, metsäs, metzäs, mettäs, metäs, mehtäs, metsoi, mettso, mettsuoi, metsi, metsis, mettoo, mettos, mettus, motus, metuks, mituks, mytuks, mänsom, mansin, mäntsim, koppelo, koppali, koppeli, koppala, koppalo, koppal, koppau, goappel, kuwoltso.

1. koppeloa pidetään metsän emäntänä, metsoa metsän isäntänä.

2. teerikoivua ja metsomäntyä pidetään metsänhaltijan puina (puita joissa viihtyvät). 

3. pihaan tulleita metsoja ei hätyytetä (vierailemaan tulleita henkiä). 

4. soitivien metsojen rauhaa ei häiritä (pyhänä pidetty aika).

5. metsoja pidetään toteemilintuina (metsojen suku).

6. metson rintaluulla ennustetaan (viskataan ilmaan, mihin suuntaan osoittaa, asennosta, välimatkasta).

7. "se ukkomehto kannustaa sitä akkamehtoja niinkun kukko kannoo" (mehtojen elämää).

8. saamelaiset pitävät metsoa lintujen vanhimpana ja suurena tietäjänä (ei pilkata, ei kohdella huonosti).

9. hantit pitävät unisielua koppelon hahmoisena (asustaa metsässä ja lentää
ihmiseen tämän nukahtaessa).

10. hantit uskovat ukkoshaltija Päj ikin (ukkosen-vanha-mies) liikkuvan tumman pilven ja metson hahmossa (haltijan kurkun ajatellaan jäätyvän talvisin, miksi jyrisee vain kesäisin).

11. selkupit pitävät metsoa (senki) yhtenä totemistisista esivanhemmista (toisen
tiedon mukaan yksi alkuheimoista joista nuoremmat suvut polveutuvat).

12. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat metsoiksi ja metsot ihmisiksi.

13. selkupit pitävät metsoa (senki) pyhänä toteemilintuna.

14. metsojen uskotaan itkevän koska joutuvat jäämään pohjoiseen muiden lintujen lentäessä etelään (pään punainen väri=itkua).

15. obinugrilaiset veistävät metsoista puisia kuvia (kuvilla otetaan yhteyttä eläinsuvun vanhimpaan).

16. mansit eivät vahingoita koppeloita (pidetään unilintuina ja ihmisen kolmannen sielun ("uninen sielu") ilmentyminä, kätkyeiden selkäpuolelle veistetään koppelo antamaan lapselle sikeää unta).

17. "meton soijji oh hajallaan sillon kum mehiläinel lähtöö liikkeelle" (alkukesän ajoittajia).

18. "ennem kum mettoja oli paljon, niin kymmeniä näki hakkoomassa yhtaikaa" (metsien "hoitamisesta").

19. "havulinnut mehto ja koppelo ne männyn havuja syöpi" (havulintujen suku).

 

KARA

kara, karainen, karanka, karakka, kaara, koskikara, koskikaranko, koskikaranto, koskikari, koskikarakka, kaaranen, koskaraine, koskorahaine, koskenkarango, guoik-gahrek, kuoihka-karek.

1. koskikaraa pidetään halteikkaana lintuna ja koskenhaltijan apulaisena.

2. saamelaiset pitävät koskikaraa onnenlintuna.

3. koskikaraa pidetään taikalintuna.

4. koskikaran voimaa käytetään hyväksi taikauksia tehdessä.

 

SUSI

susi, suiz, sus, sunte, hukka, huk, hukke, häntimys, häntti, hännikäs, händikaz, händ, händo.

1. saamelaiset kutsuvat sutta nimellä kum´pe (nimeä ei lausuta ääneen, ajatellaan ymmärtävän kutsuna).

2. susien kerrotaan lahjoittaneen ihmisille koiran (vastalahjaksi ihmiset eivät vainoa susia).

3. kolttasaamelaiset pitävät sutta toteemieläimenä.

4. susien uskotaan olleen alkujaan ihmisten kaltaisia.

5. henkien kerrotaan muuttaneen sudet nykyiseen muotoonsa ja antaneen vastalahjaksi oikeuden syödä poroja.

6. susia pidetään "jumalten koirina".

7. sutta pidetään ylisen eläimenä (shamaanien apuhenki yliseen matkattaessa).

8. saamelaisia suden nimiä kuimppe, paaldes (viereinen) ja tsuokasnik (tiellä juoksija).

9. obinugrilaiset kutsuvat sutta nimin punen-ko (nahkainen-eläin), por-vajex (pureva-eläin), norem-xo (suon-mies) ja vuli-porti-voi (poron-purija-eläin).

10. obinugrilaiset vannovat suden keralla (uskotaan rankaisevan valan rikkonutta).

11. "en minä sure susia, pelkeä metsän petoja" (susien pelkääminen vierasta ajattelua).

12. mansit pitävät sutta (Xos ley, pitkähäntä) yhtenä totemistisista esivanhemmista ("susikoira", Xus-ojkan poika, pyhäkkö lyapin-joen lähteillä, palvotaan kolmessa mansikylässä, uhrataan kolmen vuoden välein).

13. sudesta polveutuvat mansit pitävät toisiaan sukulaisina eivätkä pariudu keskenään.

14. susihaltija Xos leytä palvovat mansit hautaavat koiransa "ihmisiä vastaavin menoin".

15. mansit kutsuvat sutta nimin pänkon woj (hampaallinen peto), sali uj (porojen peto) ja xosa ley (pitkähäntä).

16. mansien suhde susiin (ses) muuttui poronhoidon myötä jolloin susia alettiin pitää vahingollisten henkien (kul) luomina varkaina (ennen poronhoitoa suhde toverillinen,
ystävyydestä syntyi koira).

17. saamelaiset uskovat sudella olevan oma haltijansa.

18. hantit vannovat valoja suden keralla.

19. saamelaisilla on sudelle oma joikunsa (tärkeä eläin).

20. "semmonen hallakka sus" (kurkisti aidan takaa).

21. "susillakii oh haltija" (susien suvun ensimmäinen).

22. "sötä siä sutta vaikko kui hyvvi, se ain metsä katso" (metsän eläin).

23. "ennen käivät kylän otsal ulvomaz" (susi=vieraan naapuri-sanan kotoperäinen vastine).

24. "ain tarjotti tubakka" (susille ystävyyden merkiksi).

 

REPO

repo, repolainen, repoi, rebo, reboi, rebane, rebu, rebbi, repäinen, rieban, rievan, riemnjis, rebäs, repäs, rebis, riepij, rives, rowoz, dzitsi, ruts, ravasz, roka.

1. saamelaisten mukaan ketun näkeminen tuo matkaonnea (aina liikkeessä).

2. saamelaiset pitävät kettua yhtenä pyhistä toteemieläimistä.

3. mansit pitävät kettua (Tex-otor-ojka, monivärinen-ulvova-vanha-mies, punaketun-karvainen-vanha-mies) yhtenä totemistisista esivanhemmista (yksi seitsemästä tuli-veljeksestä (naj-otor) joista mansien uskotaan polveutuvan, kettuhaltijalla pitkät ja paksut hiukset ja seitsemän paksua lettiä, voi ilmestyä ketunhahmossa).

4. "se polun tekköö itelleen sammoen askeliin astuu" (repolainen).

5. "repoja niit on täälä, laukkoo kevätaikkaa tuo vaararrinta myöthänsä eestakasi" (repojen elintavoista).

6. "henkes eresthän sekin ittees pualustaa" (repo).

7. "se on niin viisas elukka" (revon luonteesta).

8. "revoil om pitkä ja turpia händä" (pitkästä hännästä).

9. "reboi ov vizaz ja kavvala" (varovaisesta luonteesta).

10. "tämä on sind vizahast revoin sust" (reponen=revon lapset, repojen suku peri repojen viisauden).

11. "näir revoiv vilahukseld" (arkuudesta).

12. "reboi oli niv vizas, se petti karhua" (haaskalla).

 

JÄNIS

jänis, jänes, jänö, jänönen, jänöi, jänöine, jänkkä, jänkkö, däniz, jänez, jännäs, jänds, popo, popottaja, puputtaja, pupu, puputti, pupeltaja, pupertaja.

1. saamelaiset eivät pyydä eivätkä syö jäniksiä (pyhä valkoinen väri).

2. "tuo päivölän emäntä, tuosta suuttu, tuosta syänty, tuosta viikoksi vihastu, laulo valkian jäniksen, orren päähän istumahan, tuo lieto Lemminkäinen, laulo ruskian reposen, se söi jänön onneksehen" (jänikset ja ketut noitien apuhenkiä).

3. mansit pitävät jäniksen kuvia pyhinä ("jäniksen korvat", kirjaillaan vaatteisiin).

4. saamelaisilla on jänikselle oma joikunsa (tärkeä eläin).

5. selkupit eivät syö jäniksen lihaa.

6. obinugrilaiset veistävät jäniksistä puisia kuvia (kuvilla otetaan yhteyttä eläinsuvun vanhimpaan).

7. jänistä pidetään yhtenä syntymänjumalatar Kaltas-ekwan hahmoista.

8. "jäniksenkorvat" yksi hantien pyhinä pitämistä kuvioista (kirjaillaan vaatteisiin ja päähineisiin).

9. hantit pitävät naarasjänistä totemistisena esivanhempanaan ja toisena totemistisista alkusuvuistaan (puolet suvuista polveutuvat jäniksestä).

10. "jäniksilhän ne kokool niit apeliahkukkii, aljojäniksil" (apilankukkia kesyille jäniksille).

11. "jänis tekkee kolomet poikaset vuojessa, hankijaiset, kesakot ja sänkijäiset" (hedelmällinen=syntymän jumalattaren eläin).

12. "jänestä ol lysti katellak ko se oikee happosestim mennee" (hyppien).

13. "jäneksen harppoja näky paljo" (jälkiä).

14. "oli nim paljo jäniksiä nidä gu ei ammuttu konsa" (jänis itämerensuomalaisten pyhiä eläimiä).

15. "a talvel ollid valkkiad, a kezäl ollid mussantumppurad" (talvi ja kesäturkki).

16. "jäniksel on korvat hörkkillä" (höristelee korviaan).

17. "ei meil pyettykkä jäniksiä enzikä, hy olti nij jurmad" (jurmad=rohkeita).

18. "meil sanodagi jäniksel on jäljed liukkad" (jäljistä).

19. "jänöi jokso jädä möd, tiberöittä tedä möd" (liikkumisesta).

20. "se männö jäniski metsäs jälgilöjä myd hä männö" (talvipoluista).

 

KUSIAINEN

kusiainen, kusilainen, kusiljainen, kusilaine, kutsahaine, kutsoi, kudzuoi, kudzoi, kuzihaine, kuziaine, kuzjane, kusikas, kusilane, kusilaine, kuzili, kudzili, kodzul, kodzil, kyns, kyns-kaskaj, xons, xons-xosyoj, kuns-kossi, xosyoj, hangya, hangyal, mauriainen, mauroi, mauruoi, muurahainen, muurainen, muuriainen, murahain, muurahaine, murahaine, murhaine, murhane, murelane, mureline, murulane, myyriäinen. 

1. saamelaiset eivät vahingoita muurahaisia.

2. muurahaisia yhdistetään maahisiin ("kun sie lienet maahinen, mene maahan mansikkana, putoa punakeränä, muurahaisien mukahan").

3. muurahaiskekoja pidetään maahisten majoina (kekoihin uhrataan maan tai metsänhaltijaa kutsuttaessa, lasketaan lahja ja kutsutaan rohkeasti).

4. muurahaiskeon vieressä nukkumalla ajatellaan voitavan saada tietoa haltijoilta.

5. "emo läksi etsimähän, etsi suuret synkät korvet, maat mateli mauriaisna" (muurahaisten nimityksiä).

6. selkupit eivät vahingoita muurahaisia (kita).

7. muurahaispesän (kitan mot, muurahaisten maja) vahingoittamisen uskotaan tuovan kodittomat muurahaiset vahingontekijän kotiin.

8. "ne männöö moa emmää" (muurahaiset).

9. "se kantaa sentää suurii hapenii ja kaikkii" (muurahaisten väkevyydestä).

10. "saotti nigu semmoist kuzimurahaist, ne kussit kätte" (kusiaisten nimestä).

11. "murahaizen näbissös kirveldä" (näpistys=purema).

12. "sipperkäisethän ne sellä tyhjässä pussa elivät" (sipperkäiset=siipimuurahaiset).

 

SITTIÄINEN

sittiäinen, sittisontiainen, sitsiksontiainen, tuu, täi, tukkimiehentäi, tiäi, tei, ti, tij, tej, toj, täkom, töxom, takom, töytom, tewtom, tetu, dikke, tikka.

1. saamelaiset kantavat kotaan tulleet kovakuoriaiset ulos lastulla.

2. sittiäisten pörräämisen uskotaan lupaavan poutaa.

 

KÄRPPÄ

kärppä, tsärppä, kärp, kärbik, kärbits, kärk, kärpa.

1. komit uskovat kärppien karkoittavan sairauksia (pyytävät hiiriä ja rottia).

2. kärppää pidetään ylisen eläimenä (shamaanien apuhenki yliseen matkattaessa).

3. hantit pitävät kärppää "pyhänä eläimenä".

4. hantien tarunomaisen sankarin Alwän kerrotaan muuttuneen kärpäksi voittaakseen Sowos-nimisen pedon.

5. hantit eivät pyydä, nylje tai syö kärppiä.

6. saamelaisilla on kärpälle oma joikunsa (tärkeä eläin).

7. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat kärpiksi ja kärpät ihmisiksi.

 

PYY

pyy, pyu, py, pyvi, piki, baggo, pov, povo, povnä, penk, fogoly, peke, puze.

1. komit pitävät pyytä luojahenki Jenin luomana (syötävä lintu).

2. pyytä pidetään yhtenä alkueläimistä (kerrotaan kutistuneen nykyiseen kokoonsa maailman kasvaessa).

3. taivashaltija Toremin kerrotaan luoneen pyyn ja jakaneen tämän lihat eläimille jotka alisen haltija Kul-ater muutti mustiksi ja syömäkelvottomiksi (pyyn synty).

4. hantit uskovat haltija Toxton ikin (siivekäs-vanha-mies) liikkuvan pyyn hahmossa.

5. selkupit eivät syö pyyn lihaa.

6. "ei mettäpyytä kans nää enämpää mettäsä" (pyykantojen tuhoutumisesta).

7. "ne lummee haotasvat ihtesä piiloo" (pyyt).

 

SISILISKO

sisilisko, sisalisko, sisuliusku, sisiliisko, sisälisko, sikaliisko, sisarliusku, sisarliisa, sisälieska, sysälikkö, tsisiliusku, siziliuhku, siziliuhkoi, sisalik, sizlik, sizelikko, tsidziliusk, sizalikki, daezalagges, didtjol, säksälo, sansale, kendzali, tzodzul, soslä, sosla, sosol, sas, sasol, tysi, tants, tadu, tansu, tanso, tanza, tanze, taanche, conse, cinsil, cisil.

1. sisiliskoa pidetään tärkeänä noitien ja shamaanien apuhenkenä (ob-joella yleisin veistetyistä eläinhahmoista).

2. sisiliskoa pidetään alisen eläimenä (viihtyy kivenkoloissa, ilmestyy "maan alta").

3. sisiliskoja pidetään tarunomaisten metsänhenkien (menkw) hahmoina.

4. sisiliskon hännän katkeamisen uskotaan merkitsevän kuolemaa tai metsänhengen poistumista liskosta.

5. hantit pitävät sisiliskoa jumalatar Kazym imin (kazym-joen-vanha-nainen) apuhenkenä.

6. hantit vannovat valoja liskon (jori) keralla.

7. selkup-shamaanit liikkuvat sisiliskojen hahmossa.

8. obinugrilaiset veistävät sisiliskoista puisia kuvia (kuvilla otetaan yhteyttä apuhenkiin ja eläinsukujen vanhimpiin).

9. selkupit pitävät sisiliskoja alisen olentoina (asuvat kiven raoissa).

10. selkupit eivät ota sisiliskoa (tysi) käteen.

11. "ei heidä kehada tappaga" (sisiliskot itämerensuomalaisten pyhiä eläimiä).

12. "ain saoda jot hä om maom poikain" (uskotaan polveutuvan käärmeestä).

 

MÄKÄTTÄJÄ

mäkättäjä, mäketaja, maekkastak, meäkkatas, mököttäjä, mögitäjä, mokitaja, taivaanmäkärä, mäkärävuohi, taivaanvuohi, taivaanlammas, taivahanlampahas, vanhapiika, hyyppä.

1. "taivavuohi aihna niv vitkuttaa ja välhin aihna mähisee" (ääntelyn kuvaus).

2. taivaanvuohta kutsutaan ukon kauriiksi (liivin pitkiz kabrikki, pitkäsen kauris, ennustaa äänellään ukonilmaa).

 

TEERI

teeri, tetri, tedre, tedra, terri, teyri, töyri, teiri, tedri, tedra, tetri, tedr, tedre, teder, teddorz, tedroz, tur, tar, kodor, kotor, kudres, kudrutada, kukertaja, kujertaja, kudrutada, kudres, kodor, kudor, kydyr, kutori, kutor.

1. "teeri soijjessaan kurrovaa ja aena suhaotteloo väliin" (soitimen kuvaus).

2. teerin ensimmäisestä laulusta ajatellaan olevan kaksi kuuta jäiden lähtöön.

3. "otan sulkia hitusen, hieroon utustelennen, kämenen kesessä, sormen kymmeneh sovussa, siitä lähtee teiri karja" ja "oh emoni kantajani, otan tetren sulkasia, pemahutan lentämään" (sulista syntyvät teeret).

4. hantit pitävät akkateertä yhtenä totemistisista suvuistaan ja esivanhemmistaan (metsästetään ukkoteeriä).

5. "teeri soijjessaan kurrovaa ja aena suhaotteloo väliin" (soitimen ääniä).

6. "tetrit ensimält ko ei olliet viel nii aristunniet hyö istuit rantapuis" (ihmisläheisiä jos ei vainota).

7. "musta teir on ukkopuol, harmoa on eukkopuol" (ukko ja eukko).

8. "sallaista tekköd, ilmin evät te" (teerit pesänsä salassa).

9. "tedri huhutta metsäz" (metsälintu).

10. "keväest hyhyttä ja syksyst" (teerien vuodesta).

11. "eihä tedrimmunnia konska, tedriä idedetty" (ei otettu teeren munia, itketetty teertä).

12. "tedrit ku kovast hyhyttäd, se titä kahuloja" (yöpakkasia).

13. "nin käppiät kirjavad tedrim munad" (munista).

 

RASTAS

rastas, rastahas, mustarastas, rästäs, rasto, laulurastas, räkättirastas, rästähäin, katajarastahas, rassas, rastahaine, ratsuoi, riätsöi, rassa, rasas, rästas, räästas, raastas, rasta, liega-rasta, rastes, draastaa, trastes, vainurästas, laulurästas, musträstas.

1. "keskiyön aekaan ei laolah haokirastas kum pikkasen alakaa päeväksi niin kyllä ruikuttaa" (rastaiden tavasta laulaa läpi yön).

2. "kysyn kyntörastahalta, tiaselta tiiustelin" (rastaiden nimityksiä).

3. "rästähäir rägättä puz" (räkättirastaan nimestä).

4. "rästähäin sibilöil räpsyttä" (rästähäinen).

 

HIRVI

hirvi, hirv, hirvoi, irvi, ira, irva, ira, sarva, sirve, hirvas, sarves, sirvas, tevana, teva, tevanes, tevanet, tevane, tenava, deävene, ti, tia, ta.

1. hirveä pidetään ylisen eläimenä (hirvenmuotoiset tähtikuviot, shamaanien apuhenki yliseen matkattaessa).

2. luojahenki Väinämöistä kuvataan kalliomaalauksissa hirven hahmoisena.

3. obinugrilaiset pitävät hirveä äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päisssä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

4. obinugrilaiset pitävät hirveä taivaallisen alkuperän omaavana (taivaalla loistava pyhä eläin, taivashaltija Torem-junkin lapsi).

5. hirvenlihaa pidetään tabuna naisille (etenkin kuukautiskiertoisille).

6. hirven turvan yläpuolella olevaa paljasta kohtaa pidetään pyhänä ("pyhä kuoppa").

7. kaadetuille hirville järjestetään peijaiset (hirvi kutsutaan kunniavieraaksi).

8. obinugrilaiset veistävät syksyn ensimmäisen kaadon kunniaksi mäntyyn hirven kuvan ja uhraavat taivaanjumala Toremille sanoin "seitsenlomainen-ylhäinen-mies-isäni,
kuuslomainen-ylhäinen-mies-isäni, kutsun sinua suoneläimen-saloneläimen hyvyydellä, pyydän sinulta suoneläimen-saloneläimen seitsemää onnea, pyydän vedenkalaista seitsemää onnea, metsänriistallista kuutta onnea".

9. hirven uskotaan asuneen taivaassa, omanneen kuusi jalkaa (tähtikuvio) ja osallistuneen luomiseen ("hirven juostessa etujalkansa jättivät maankamaralle koivuista maata, takajalkansa mäntyistä maata").

10. "läksi liedo Lemmingöine, läksi päivöiläm pidohi, ajoa karettelougi, heboizella hirvizella, kala-hauvin karvaizella" (hirvet ja hauet noitien apuhenkiä).

11. hantit järjestävät hirville karhuja vastaavat peijaiset.

12. hirvenlihaa ei käsitellä metalliesinein.

13. hirvenlihaan ei lisätä mitään (pyhän eläimen lihaa).

14. hantit kantavat pyyntimatkoilla hirven pään ja kuonon muotoisia vasaroita (käwor,
veistetään koivusta, uhrataan suuren setripuun alle, pidetään rikkauden, runsauden, terveyden ja hyvän olon tunnuksina).

15. hantit kutsuvat hirviä nimin nox ja kuron woj.

16. hirvien uskotaan tuovan hyvinvointia, menestystä, runsautta ja terveyttä.

17. hantit veistävät hirvenkuvia ja päitä sauvoihin ja astioihin (muistetaan lahjoin, käytetään rituaaleissa).

18. hirvien ajatellaan olevan yhteydessä taivaaseen, aurinkoon ja pohjantähteen.

19. hantit pitävät hirvenkaatopaikkoja pyhinä (paikoilla käydään uhraamassa).

20. hantit juhlistavat hirviä keväällä "hirven pyhässä paikassa" (tapahtumaan tuodaan hirvenjäänteitä edelliseltä metsästyskaudelta tai kaadetaan hirvi jonka sisäelimet ja sydän paistetaan, kaataja ripustaa hirven kurkun ja kallon koivuun).

21. hantit eivät metsästä hirviä kesäisin, kiima-aikana (syyskuu) tai juomapaikoilla.

22. hantit eivät metsästä nuoria tai naarashirviä (naaraat vasojen kanssa tai kantavia).

23. hantit kutsuvat taivaallista hirveä "vanhan miehen pojaksi".

24. mansit palvovat Ja-kotil-ojka-nimistä (joen-keskivaiheiden-mies) haltijaa yhtenä totemistista esivanhemmista (kuvana pieni tinasta valettu hirvi jota säilytetään kylän pyhäkössä).

25. hirvestä polveutuvat mansisuvut ovat ystäviä Lepla-tit-ojkaa palvovien mansien kanssa (kutsuvat toisiaan "vanhemmiksi veljiksi", "isän isiksi" ja "isän vanhemmiksi veljiksi").

26. mansit kutsuvat hirveä "pyhäksi pedoksi" (jalpin uj) ja "isoksi pedoksi" (jani uj).

27. mansit uskovat hirven eläneen taivaalla ja omanneen kuusi jalkaa (hirveä ei saatu kiinni ennen kuin tarunomainen Mos-xum (mos-mies) pitkän takaa-ajon jälkeen leikkasi tältä kaksi takajalkaa, takaa-ajo jätti taivaalle tähtivanan).

28. mansit kutsuvat hirven sydäntä "pedon pyhäköksi" ja "pedon pyhäksi tappavaksi paikaksi".

29. hirven uskotaan ymmärtävän ihmisten puhetta (käytetään kiertoilmaisuja).

30. mansinaiset eivät syö hirven päätä, sydäntä, häntää, silmiä tai kieltä.

31. mansit kohtelevat hirvien jäännöksiä suurella kunnioituksella (lihaa ei syödä raakana, lihaa ja verta ei lasketa maahan, luut kannetaan veteen).

32. mansit kutsuvat hirvihaltijaa nimellä Wiyor nap xurin otor (hirvien-prinssi, punakarvaisen-hirvenvasan-prinssi).

33. mansit pitävät hirvenhahmoista haltijaa (Ja-kotil-ojka) tarunomaisena esivanhempana (kerrotaan sotineen mos-heimoa vastaan Sak-ojkan (vasaran-vanha-mies) kanssa).

34. mansit pitävät hirvisukuja karhuheimosta (por-heimo) polveutuvina.

35. selkupit pitävät hirveä yhtenä totemistisista esivanhemmista (hirvisukuihin
kuuluvat eivät vahingoita hirviä).

36. selkupit eivät syö hirven lihaa.

37. hantit pitävät hirveä yhtenä totemistisista suvuistaan ja esivanhemmistaan.

38. "ei se hirvi ammo niinko lehemä ammoo, se ammoo toisemmallaisesti" (hirvien ääntelystä).

39. "ne uiskentelloo järvihem poekki, ne männöö suurilles saloille" (hirvet).

40. "hirvet ykssiin askelliim polokkoot" (kävelevät peräkkäin).

41. "mettäs näin emähirven kahlev vaskah kanssa" (vasikat eli vasat).

42. "se oli komia, kauhiat sarvek ko se asteli menehe" (uroshirvellä).

43. "hirvi seiso ja vahti silmät hajallaa ikkunast" (hirvien ja ihmisten rinnakkaiselosta).

44. "rätäsikoshan ne hirved eliväd" (tiheässä lehtimetsässä).

45. "vaikka kuin vajovikko oli, mud ne va mänti son halgi" (hirvet suon läpi).

 

NÄRHI

hohka, hohko, hohkaharakka, ohk, öchk, ohkalind, närhi, närri, näri, sittanäri, näris, paskenärhi, punäri, näryöi, näriz, näre, näär.

1. saamelaiset pitävät närheä onnenlintuna.

2. "sitä mien tiijjä jot onk se närhi kulkulintu" (närhien tavasta hävitä ja ilmestyä tiettyihin aikoihin vuodesta).

 

KORENTO

korento, sudenkorento, korenta, korend, korendo, korendhänd, korond, kelikorend, kereta, pittsä kere, suekere, korendus, korilo.

1. sudenkorentoa kutsutaan ukonkorennoksi (ilmestyy samoihin aikoihin ukkosten kanssa).

2. karjalaiset kutsuvat sudenkorentoa häkkäräksi ja liipukaiseksi.

3. selkupit pitävät sudenkorentoa hyvänä eläimenä koska "syö hyttysiä, porokärpäsiä ja paarmoja" (yhdistetään tarunomaiseen sankariin Ichcheen).

4. selkupit pitävät sudenkorentoja (tirä) tärkeinä shamaanien (tetipi) apuhenkinä.

5. selkupit pitävät sudenkorentoa (kesil tirä) tarunomaisen sankarin Ichan luomana ("puolustaa ihmisiä ja poroja").

 

AMMUJAINEN

ammu, ammujainen, ammulintu, ammusorsa, härkälintu.

1. virolaiset, udmurtit ja marit pitävät härkälinnun huutoa vedenhaltijan äänenä (ilmoittaa lähtevänsä liikkeelle).

 

HAUKKA

haukka, havukka, habuk, habukke, habukku, habukaz, haugas, haugias, havvas, haapkie, hapak.

1. obinugrilaiset pitävät haukkaa äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä (haukan kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päissä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

2. haukan huutoa ei matkita ääneen ("lähtee seuraamaan").

3. mansit palvovat Xortxan-ojka-nimistä (haukan-vanha-mies) haltijaa yhtenä totemistista esivanhemmista.

4. haukasta polveutuvat mansit eivät syö haukan lihaa tai haukkojen pyytämien eläinten lihaa ("kuuluvat Xortxan-ojkalle").

5. mansit pitävät haukkaa "vahvana ja ovelana saalistajana".

6. selkupit pitävät haukkaa yhtenä totemistisista esivanhemmista (haukkasukuihin kuuluvat eivät vahingoita haukkoja).

7. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat haukoiksi ja haukat ihmisiksi.

8. "ampuhaukkaha tulee ko pyssystä lintuparvehe ja johan on kumma jos ei sen kynsihi jää joku" (haukkalajeja).

9. "havukka on syvämmoal lintu, enimmän niinkuh huuhkajakis se o" (sydänmaan linnut).

10. "ain ryppi lehem päld tilkkoja" (poutahaukan juomatavoista).

11. "sakkeli vinku, se kyssy vihma" (haukan ääni lupaa sadetta).

 

KONTIAINEN

kontiainen, myyrä, myyri, mykrä, myyriäinen, myriäinen, mygrä, mygr, mygre, mygri, myger, mykr, migriki, mygriki, megriki.

1. myyrän näkemistä pidetään kuoleman enteenä (harvinaista).

2. selkupit pitävät myyrää (tama) "kuolleiden hiirenä".

3. selkup-shamaanit liikkuvat myyrän hahmossa matkatessaan aliseen.

4. myyrää pidetään alisen olentona (musta, liikkuu maan alla).

5. "se kanttaa sinnem maan emmään pottuja" (myyrä perunoita).

6. "mygräl om man alaitse houd" (maanalaiset käytävät).

7. "iham mussad ni gu kekkeled" (myyrän ulkonäöstä).

8. "mygrigäz paikka" (myyräkäs).

9. "mygrä algoi nosta pindaroja" (tehdä myyränkoloja).

 

KIURU

kiuru, kiurinen, kiuruinen, kiuri, kiuruine, tsiuru, kiur, kirvinen, kirviäinen, kirvo, kirvi, leivo, leivonen, leironen, loo, looke, loiv, loivokene, leevike, leevikene.

1. "käi sutenna suuret korvet, kiurunna kiven alukset, kärppännä kämärän juuret" (kiurujen elintavoista).

2. "ne on kesän entehii" (kiurut).

3. "kun se hyvin kirahttaa, sitä piettääm pohjosen enteenä" (kiurua pohjoistuulen).

4. "kiuru kigerdä pellol" (kiurun nimestä).

 

SAUKKO

saukko, saarva, soarva, sagarvo, sagarv, sagarm, saarmas, sagermas, sagrob, sagroboz, sayarma, sayarva, caewres, sayras, sabarm, savermu, sabriki, saukoi, saya.

1. hantit järjestävät pyydetyille saukoille peijaiset, veistävät kuviaan puihin ja kutsuvat eläimiä kiertoilmaisuin.

2. hantit pitävät saukkoa "pyhänä eläimenä".

3. hantit kutsuvat saukkoja nimin kolow ja wantor.

4. saukkoja pidetään tärkeinä noitien apuhenkinä (liikkuvat maalla, vedessä ja veden alla).

5. saukkoa pidetään yllättävien tapahtumien ilmoittajana tai aiheuttajana.

6. selkup-shamaanit käyttävät saukkoja apuhenkinä.

7. selkupit pitävät saukkoa (töt) muutosten tuojana.

 

SÄÄSKI

hyttynen, hyttinen, hyttönen, hytönen, hytikkä, hytikkäinen, hyttiäinen, hytykkä, hytykkäinen, hyde, hidas, sicca, cicca, itikka, itikkä, itikkäine, mäkärä, makara, mäkäräinen, mäkäräine, mägär, mägar, nägar, muoger, miekker, pinniäinen, pinoi, polttiainen, polttajaine, poltelaine, poutteine, boldijas, surviainen, survojainen, surviaissääski, survojaine, surviaine, surusääsk, sääski, sääksi, säski, seäksi, seäski, säsk, säks, säske, sääsk, säskud, cuoika, cuoska, saske, seske, säskä, tihi, tihu, tiho, tihijäine, tihoi, tih, tihaine, tihikkein, tihulane.

1. sääskeä voidaan pitää yhtenä suomalaisten totemistisista alkusuvuista (hytöset, tihiset).

2. "emo läks etsimää, itikkana ilman lens" (sääsken hahmossa).

3. nenetsit eivät vahingoita sääskiä ("tai syövät porot").

4. selkupit pitävät verta imeviä hyönteisiä alisen olentoina (muita lentäviä hyönteisiä ylisen).

5. "tyven ilima se ajjaa sääsket lepikosta aavemmalle" (sääskien elämää).

6. "kons pistää siäski, tulloo siihen näpykkä" (puremaan).

7. "ne on koko elokkaita, ne on ihan elävältä syyvvä immeisen" (mäkäräiset).

8. "ne elää sit omaa elämätäh miksikä ne ol luotu" (sääsket).

9. "enoid ei andanehed rauhaz mada" (sääskiä kutsutaan enoiksi, toteemieläimiä).

10. "säzöit pinizöd" (sääskien kimeästä äänestä).

11. "saetta tullo ko tihud lentelöt" (pienet itikat).

12. "kezäl om metsäs paljo tihiäisiä" (sukunimi Tihinen, toteemieläimiä).

13. "saetta tullo ko tihud lentelöt silmillä" (enteilevät sadetta).

 

ALLI

alli, allo, alloke, alla, aleik, allaj, aul, aulik, auli, avlik, avli, awlox, awlo, awlex, avlyk, änlaj, änla.

1. "elikkä lihava lintu, eli armas alli parvi, niin sie lentoon leviä, ylähäksi taivahalle" (allien muutosta).

2. "tsuklina tsukeltelemma, allina alentelemme" (allien nimiä).

3. "vanhat sanoit allit huutoat tuluot huonot ilmat" (ennelintuja).

4. "matkihan nuo vanahat ihmiset, äeti vaenoahim matki millä laella alli laolaa, se sannoo että aalli, aalli" (lintujen nimistä).

 

SÄÄKSI

kiekki, kiekiäinen, kiekkinen, tsieksa, ciefca, ciekca, sääksi, kalasääski, sääskeläinen, sääsk, merisääsk, sääskas, kalasääskas, tsiktsi, siws, siyos, syyos, siwos.

1. "tuog on vanha Väinämöinen, kanto suuren suomuhauin, latvaan lakkapään petäjän, siinä riipo rintapäitä, erotti eväkaloja" (sääksen hahmossa).

2. "sehän ampuaa lentäjen kalan" (sääksi).

 

NOKKO

nokko, nois, nugis, niz, naz, noks, noxs, noxos, noyos, nyuszt, noxo, soopeli, suopeli, sopeli.

1. hantit pitävät soopelia jumalatar Kazym-imin (kazym-joen-vanha-nainen) ilmentymänä tai apulaisena.

2. hantit eivät pyydä, nylje tai syö soopeleita.

3. hantit pitävät punaista ja mustaa soopelia jumalatar Kasom imin tunnuksina.

4. mansit palvovat Kal-noxos-naj-ekwaa (soopelin-vanha-nainen) sukujen totemistisena esivanhempana (asuu pyhäkössään nyais-joella miespuolisen haltijan Tulam-uron-ojkan kanssa).

5. mansit pitävät soopelinhahmoa ("istuva soopeli") yhtenä pyhistä kirjailuissa käytetyistä kuvioista.

6. mansit pitävät soopelin kuvia pyhinä ("soopelin jäljet", kirjaillaan vaatteisiin).

7. selkuppien tarinoissa ihmiset muuttuvat soopeleiksi ja soopelit ihmisiksi.

8. selkupit pitävät valkokaulaista soopelia (seri tosanil si) metsänjumalatar Macil losil iman lähettämänä (uskotaan tuovan onnea ja menestystä).

9. selkupit pitävät soopelia (si) haltijoiden ilmentymänä.

10. soopelia pidetään yhtenä vanhimmista totemistisista eläinsuvuista.

11. "soopelinjäljet" yksi hantien pyhinä pitämistä kuvioista (kirjaillaan vaatteisiin ja päähineisiin).

 

SORSA

sorsa, suorsa, heinäsorsa, jouhisorsa, sinisorsa, sorz, sorzaz, sors, soorsk, soorts, soosk, sortsas, suorsso, duorsso, duorse, tavi, tavisorsa, tapi, tapisuorsa, tavikkain, tavisorz, davits, haapana, hoapalo, hoapana, huabal, hoabalo, hapana, haapasorsa, haapasuorsa, partti, parkki, parkkisuorsa, part, par.

1. hantit eivät syö metsästyskauden ensimmäistä sorsaa (pyhitetään sorsien vanhimmalle).

2. pyydetyistä sorsista käytetään hyväksi kaikki (sulkia pidetään suuressa arvossa).

3. hantit muistavat sorsia ja hanhia monenlaisin lahjoin ja menoin ("jotta palaavat").

4. "noon noa sorsatti iha kessyytynä tässä meejjär rannassa, ku niitejjoo kukkaa soana arkuutella" (sorsien ja ihmisten ystävyydestä).

5. "hoapana ov vähä telekäm mallinel lintu" (sorsien suuri suku).

6. "harakkasuorsaks sanottiin ku s oli valakonej ja musta" (ukkotelkkä).

7. "sil pittäd pessiä merisorzad" (ontoissa puissa).

8. "redusorza tekkö metsä pezän" (metsään pesivä sorsa).

9. "rohosorza" (vihreäkaulainen rantaruohoja syövä sorsa).

10. "sorzad merez ujjuid" (merisorsat).

11. "koskelo, kadrasorza, merisorza, rohosorza, tavikkain, värtti" (sorsasukuja).

 

HIIRI

hiiri, hiirikka, hiirakko, hiiro, hiri, hir, iri, hiir, ir, tsejer, tsever, sejor, sir, tänkor, tankor, lönkor, jönkor, jankar, tenkor, lenkor, eger, siner, sinere,  päästäinen, päästäin, päästäjäinen, päistäinen, päistäjäinen, nokkahiiri, supiainen, supiainen, supihiiri, tsupi, tsupihiiri, tsubi, tsubihir, tsubu, tsubuhir.

1. saamelaisilla on hiirelle oma joikunsa (tärkeä eläin).

2. selkupit eivät syö hiirien, piisamien eivätkä rottien lihaa.

3. "sen om periv valkea vattan aluij ja leuvanalui" (metsähiirellä).

4. "piästäine se ou ku hiir, se ou pitkänoukkane" (hiirten suuri suku).

 

UIKKU

uikku, uikuttaja, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, uikka, uivelo, ungelo, uinelo, njunjaloh, nunnel, nunel, njunnalak.

1. mansit pitävät mustakurkku-uikkua (luli) luomistarinoiden hiekkaa alkumeren pohjasta sukeltaneena alkuhenkenä (linnun pään uskotaan muuttuneen punaiseksi sukelluksen seurauksena).

2. selkupit pitävät uikkuja ja kuoveja joutsenten vastavoimina ja vastustajina
(vastavärit, yhteiset elinalueet).

 

HAKKI

hakki, pähkinähakki, hakkinen, hakk, haak, ak.

1. selkupit pitävät pähkinähakkia (qosirä) toisena totemistisista alkuheimoista joista nuoremmat suvut polveutuvat (hakista polveutuvat karhun (qorqi), metson (senki) ja huuhkajan (pijalpyja) suvut).

 

MAAORAVA

orava, orrava, orau, ora, erava, orav, voraboz, vuoraboz, orab, oarre, ur, orop.

1. selkupit pitävät maaoravaa (sepäk) soopelin naapurina ja pahimpana kilpailijana.

 

OTSO

kontio, kontia, kontja, kontii, kontiain, kontie, kondi, konja, mönni, mörkö, mörisijä, möyryäjä, karhu, karu, karru, kahr, karo, ohto, oksi, ott, ota, ote, oti, oks, ovto, otso, ofto, ofta, osma, osmo, ozmut, osmolainen, osmoi, osmonen, osmut, osmi, osme.

1. karhun näkemistä unessa pidetään hyvänä enteenä.

2. karhunhampaiden ja kynsien uskotaan tuovan hyvää onnea.

3. karhujen ajatellaan pitävän syksyisin metsässä häitään (pyhitetään karhujen käyttöön).

4. karhujen uskotaan ymmärtävän ihmisten puhetta.

5. karhun nimeä pidetään pyhänä (käytetään kiertoilmaisuja).

6. karhun nimi mainitaan ruokailun aikana (otson osa).

7. karhua pidetään pyhänä, sukulaisena ja ihmisten kantaisänä.

8. karhuja ei surmata tai vainota (jos pakko tappaa tehtävä käsin "mies miestä vastaan", tapon jälkeen järjestetään peijaiset joissa kallo ja luut ripustetaan pyhään petäjään jotta "metsänvanhus voi syntyä uudestaan").

9. hantit pitävät karhua "hyvänä eläimenä" ja taivaanjumala Num-toremin poikana.

10. hantit eivät etsi tai metsästä karhua (jos karhu itse hyökkää ja joudutaan tappamaan järjestetään peijaiset).

11. hantit pitävät karhua "nuorempana veljenään".

12. hantit käyttävät kaikesta karhuun liittyvästä kiertoilmaisuja (karhu=metsänukko, karhun silmä=tähti, karhun sydän=päivännäkemätön).

13. hantien karhunpeijaisiin kuuluu "turkin riisuminen", koivunvarpujen asettaminen karhun vatsalle (viisi urokselle, neljä naaraalle), karhun ympärillä tanssiminen, karhun kantaminen metsästä "karhunkätkyissä", kaatohuudon kohottaminen kylän laidalla (viisi urokselle, neljä naaraalle), peijaistaloon kokoontuminen, taljan asettaminen pöydän päälle (pää käpälien väliin), silmien ja kuonon peittäminen tuohilevyin, kirjavan saalin ja liinan pukeminen karhun päälle, sormusten laittaminen naaraskarhun kynsiin, kytevän taulan, ruuan ja juoman tuominen karhun eteen, karhulaulujen esittäminen (viisi urokselle, neljä naaraalle), karhun otsan silittäminen jokaisen laulun jälkeen, tanssien esittäminen (miehet ja naiset erikseen), näytelmän esittäminen (kimein äänin, turkkeihin ja tuohinaamioihin pukeutuneina), karhun kasvojen peittäminen yöksi, karhun herättäminen lauluin, haltijoiden kutsuminen peijaisiin (viimeinen ilta), haltijoiden saapuminen (tanssivat ja kumartavat karhulle), karhun lihojen syöminen, karhun hyvästeleminen ja karhun selkärangan hajottaminen uhripaikalle luita katkomatta (toivotaan palaavan isänsä Num-toremin luokse).

14. karjalaiset eivät tapa karhuja eivätkä syö karhunlihaa.

15. vepsäläiset eivät syö karhunlihaa.

16. komit pitävät karhua (os) luojajumala Jenin poikana (kerrotaan asuneen isänsä kanssa taivaalla).

17. karhun uskotaan olleen alkujaan kontillaan kävellyt ihminen (kontata, kontio).

18. ensimmäisen karhun uskotaan kaapanneen mukaansa ihmisnaisen ja eläneen tämän kanssa (nykyiset karhut jälkeläisiään).

19. ensimmäisen karhun kerrotaan luoneen suot ja vuoristot "kynsimällä elotonta maata".

20. karhua pidetään alisen vartijana.

21. komit rauhoittavat syksyisen metsän karhuille ("karhujen häät").

22. karhunhampaiden uskotaan suojelevan kivuilta ja taikuudelta.

23. komit pyytävät anteeksi surmatulta karhulta ("älä ole vihainen, se oli kohtalo").

24. karhua ei koskaan ammuta kahdesti (jos ensimmäinen menee ohi "se oli kohtalo").

25. komien karhunmetsästykseen kuuluu kiertoilmaisujen käyttäminen ("lähden erääseen paikkaan, tuletko mukaan"), käsien peseminen maalla, puhumisen vältteleminen metsästyksen aikana, surun osoittaminen kaadon jälkeen, kynsien ja hampaiden irrottaminen, pään ja luiden hautaaminen (oikeassa järjestyksessä) ja sydämen syöminen.

26. obinugrilaiset eivät syö karhunlihaa tai koske kuolleen karhun ruhoon.

27. saamelainen noita menee karhuksi muuttuessaan kaatuneen petäjän tai muurahaispesän viereen ja heittää sen yli kuperkeikan.

28. saamelaiset käyttävät karhusta nimiä kuovdza ja kuobdz (ei lausuta ääneen, käytetään kiertoilmaisuja).

29. kolttasaamelaiset pitävät itseään "karhun veljinä".

30. saamelaiset eivät vainoa karhuja (ainoastaan "nostettuja" eli väkivaltaisesti käyttäytyviä).

31. kolttasaamelaiset eivät syö karhun lihaa tai särje karhun luita.

32. karhujen ja ihmisten välillä uskotaan vallitsevan ikiaikainen rauha (vältellään toisiaan, jos toinen rikkoo rauhan saa toinenkin rikkoa).

33. vepsäläiset eivät pelkää karhuja (pidetään sukulaisina).

34. vepsäläiset eivät kajoa karhuihin (eikä karhujen tiedetä kajonneen ihmisiin).

35. samojedit eivät lausu karhun nimeä eivätkä puutu tämän toimiin (ket-joki).

36. kolttasaamelaiset pitävät karhua toteemieläimenä.

37. Lemminkäistä ja Ilmarista kuvataan kalliomaalauksissa karhunhahmoisina.

38. karhua pidetään alisen eläimenä (shamaanien apuhenki aliseen matkattaessa).

39. udmurtit uskovat karhun (gondir) olevan ihmisen sukua ja ymmärtävän ihmisten puhetta (pidetään ihmisiä viisaampana ja väkevämpänä).

40. udmurtit kutsuvat karhua kiertoilmauksin (pörrötukka, ukko, leveäotsa, vanha mies).

41. karhuun törmätessään udmurtit paljastavat tälle päänsä ja kumartavat.

42. udmurtit vannovat valat karhun nimeen.

43. saamelaisia karhun nimiä kuobtza, aijog, kämmulos (kengätön) ja taallos.

44. obinugrilaiset pitävät karhua äidiltä lapsille periytyvänä toteemieläimenä
(eläimen kuvia säilytetään koivuntuohivakassa ja kannetaan pareittain lettien päissä, kuoleman jälkeen kuvat asetetaan povelle).

45. hantit pitävät karhua taivaanjumala Num-toremin poikana (kielsi poikaansa syömästä "viatonvatsaisia miehiä, viatonvatsaisia naisia", kehotti repimään "vikavatsaiset naiset, vikavatsaiset miehet").

46. karhun uskotaan kuulevan ihmisten vannomat valat ja repivän valan rikkoneet (valaa tehtäessä kosketetaan karhulle kuulunutta esinettä).

47. mansit pitävät naaraskarhua taivashaltija Taremin tyttärenä joka liikkuu maan päällä "jumalaisena eläimenä" (Tarem-ui).

48. obinugrilaiset uskovat maanjumalatar Mey-junkin synnyttäneen karhun (tulee maan alta).

49. karhuja pidetään tarunomaisten sankareiden (taper) ja hiisien (menkw) jälkeläisinä.

50. karhua pidetään "ihmisen sukuisena" (kohdellaan kuin oltaisiin tekemisissä läheisen sukulaisen kanssa).

51. obinugrilaiset kutsuvat karhua nimin ix, pupi, osnen-ike (turkki-ukko), eläin, hyvä-eläin, pyhä-eläin, pyhä-ukko, kynsinen-ukko, pup-ukko, kaley-pupi (pojanpoika-pupi), ihmislapsi (karhunpentu), pelättävä-ukko, suoneläin-saloneläin ja eläin-ukko.

52. obinugrilaiset eivät puutu karhujen elämään (yhteenotot pakon edessä).

53. karhujen kaatamista kutsutaan "alas tuomiseksi", nylkemistä "riisumiseksi"
(kiertoilmaisuja).

54. saamelaiset miehet ja naiset kutsuvat karhua eri nimin.

55. marit uskovat karhujen ymmärtävän ihmisten puhetta (ei puhuta pahaa).

56. marit pitävät karhuja ihmisiä älykkäämpinä.

57. marien karhunpeijaisissa syödään kaadetun karhun sydän lämpimänä.

58. hantit pitävät karhujen kuvia pyhinä (karhukirjailuja saavat luoda vain vanhimmat naiset).

59. hantit uskovat ensimmäisen naisen syntyneen naaraskarhusta.

60. hantien karhupeijaisiin kuuluu yli 300 laulua (mukaan lukien kertomukset ihmisen ja karhun synnystä).

61. uroskarhun hyökätessä sanotaan "ei mies miestä soa koskee".

62. "tekkämmä iki sovinto, iki rauha rapsajalkoo" (karhun kanssa solmittu rauha).

63. hantit pitävät karhua metsään paenneena naisen poikana, vanhana miehenä, taivaasta pudonneena, saaliin antajana ja riitojen ratkaisijana.

64. karhun uskotaan opettaneen ihmisille tulenteon taidon.

65. hantit kutsuvat uroskarhua veljeksi, sedäksi ja mieheksi turkistakissa (ucon-ko).

66. "kun et olle sienessä, niin alahan kolttua pois, vain tahotko sie olla, mies miestä vastah" (sanotaan ja lyödään käsiä yhteen karhun tullessa vastaan sienessä).

67. "sen puun juureen pitää hopejaa vuolta, jossa on karhun pää" (puihin ripustetut karhunkallot, palvonnan paikkoja)

68. hantit ennustavat nostamalla ja laskemalla karhunkalloja.

69. hantit kutsuvat karhua "ihmisen nuorimmaksi veljeksi" ja karhujuhlia "villien eläinten juhlaksi".

70. mansit kutsuvat karhua nimellä Jalpus-ojka (pyhä-vanha-mies).

71. karhua pidetään tarunomaisen por-heimon totemistisena aloittajana ja esivanhempana (palvonnan keskus ob-joella).

72. mansit pitävät karhua elämänjumalatar Kaltas-ekwän sisarena (tai poikana).

73. karhujen uskotaan auttavan sairaita, heikkoja ja unettomuudesta kärsiviä
(voiman ruumiillistuma, kutsutaan avuksi parannettaessa).

74. karhuille uhrataan mustia liinoja ja poroja (alinen).

75. mansit pitävät karhua hyväsydämisenä ja auttavaisena olentona ("auttaa elämään pidempään").

76. karhujen näkemistä pidetään hyvänä enteenä (elinvoiman ruumiillistuma).

77. mansit kutsuvat uroskarhua nimin Kwonson-ojka (vanha-mies-jolla-kynnet),
Wort-olon-ojka (metsässä-asuva-vanha-mies) ja Ma-kolon-ojka (maa-majan-vanha-mies).

78. mansit kutsuvat karhua nimin metsän peto, kedon peto ja pyhä peto. 

79. karhua esivanhempanaan pitävät mansit kutsuvat itseään nimellä por maxum
(porin kansa) tai pupi-sir (hengen väki).

80. mansit kutsuvat karhua kynnet-omaavaksi-vanhaksi-mieheksi, enoksi, äidin serkuksi ja por-naisen-veljeksi.

81. karhuheimosta (por) polveutuvat mansit pitävät toisiaan sukulaisina eivätkä pariudu keskenään.

82. mansit yhdistävät karhua taivasjumala Numi-toromiin.

83. mansit uskovat karhun antaneen ihmisille tulen ja jouset.

84. mansit pitävät ensimmäistä esivanhempaansa (por-ne, por-nainen) naaraskarhun synnyttämänä (kerrotaan synnyttäneen karhunpoikasen ja ihmistytön, kieltäneen tytärtään syömästä karhunlihaa tai koskemasta karhuntaljaan, pyytäneen tytärtään hautaamaan luunsa ja muuttuneen karhunhahmoisen pentunsa kanssa tähdiksi, isoksi ja pieneksi karhuksi).

85. mansit veistävät setristä ja lehtikuusesta karhujen ja menkwien kuvia (toisen tiedon mukaan veistokset eläviin puihin).

86. mansit kutsuvat karhunpalvonnan keskusta pyhäksi-kyläksi (jalp-us) ja Jalp-us-ojkan (pyhän-kylän-vanhan-miehen) pyhäköksi.

87. mansit kutsuvat karhua nimellä Konson-ojka (kynnellinen-vanha-mies).

88. mansit kutsuvat karhujuhlia nimellä "seitsemän-karhun-tanssit".

89. "metän neito, kulta kämmen, tehkääme sulat sovinnot" (karhuja puhutellaan sukupuolen mukaan).

90. hantit pitävät karhua tarunomaisena esivanhempanaan (ensimmäisen hantinaisen kerrotaan lemmiskelleen karhun kanssa herätettyään tämän talviunesta syleillen ja tanssien).

91. hantien karhuvalassa ojennetaan karhun karva tai kynsi sille jota epäillään vilpistä (voidaan toistaa 4-5 vuoden kuluttua, valoihin turvaudutaan jos joku rikkoo heimon naimasääntöjä tai osoittaa epäkunnioitusta karhua, hirveä, esivanhempia tai ruokaa kohtaan).

92. hantit eivät syö karhun selkälihaa (miehet) tai vatsalihaa (naiset).

93. "kesän tullen, suon sulaten, lätäköien lämmitessä, niin tiemmä sulat sovinnot, käsä rauhat rastakkame, en mie kiellä kiertämästä, enkä käymästä epeä, yhet moat, eri evähät" (karhun kanssa solmittu rauha).

94. saamelaisilla on karhulle oma joikunsa (miesten laulama).

95. selkupit pitävät karhua ihmisen nuorempana veljenä (mida), enona, veljenä, siskona (nenna) ja vanhana miehenä (uskotaan ymmärtävän ihmisten kieltä).

96. selkupit pitävät karhuja alisen olentoina (asuvat talvet maan alla).

97. selkupit pitävät karhua yhtenä totemistisista esivanhemmista (karhusukuihin kuuluvat eivät vahingoita karhuja).

98. selkupit uhkaavat karhun nimeen (ilca imila tydda, taslij niditit, tulkoon naaraskarhu, repiköön sinut palasiksi).

99. selkupit eivät syö karhun lihaa.

100. selkupit pitävät karhua ihmisen sukulaisena (nousee takajaloille, viettää talvet sisätiloissa).

101. selkuppien karhun kanssa solmiman rauhan säännöt kuuluvat "jos ihminen häiritsee karhua, syököön karhu ihmisen, jos karhu häiritsee ihmistä, tappakoon ihminen karhun".

102. selkupit pitävät ihmiseen hyökkäävää karhua "hulluksi tulleena" ("ihmiset ja karhut elävät kuin veljekset").

103. selkupit kutsuvat karhua midaraksi ja nuoremmaksi-veljeksi-vanhaksi-mieheksi.

104. karhua (selkupin qorqi) pidetään alisen eläimenä (alisen matkat karhunnahan päällä, rummuttaminen karhunnahkaisella kepillä).

105. selkupit pitävät karhua sukulaisena, isoisänä, metsän ja eläinten päänä, henkiolentona, suvun ensimmäisenä ja eläimistä pyhimpänä.

106. obinugrilaiset veistävät karhuista puisia kuvia (kuvilla otetaan yhteyttä eläinsuvun vanhimpaan).

107. karhujen syntypaikkoina pidetään hongikkoja ("hongikosta sinun sukusi, hongotar sinun sukusi").

108. karhun kalloa saattamaan lähdettäessä (peijaiset) luetaan "ei tästä etähän viiä, viiään mäntyhyn mäelle, petäjähän pellon päähän, siihen tuuli turvan tuopi, aalto ahvenen ajavi".

109. karhun kalloa honkaan nostettaessa sanotaan "em minä pane pajuhun, en raitahan rakenna, panen puuhun puhtahasen, honkahan hyvähän puuhun, petäjähän kaunoisehen, istutan itähän rinnoin, kalten kaarnapohjosehen" (auringonnousua kohti).

110. hantit pitävät karhun nimeen vannottua valaa väkevimpänä (vannotaan karhun nahan, pään tai kämmenten keralla).

111. "kyllä se talven alle mennee peshään" (karhu).

112. "kouko tullee jos et ala asettua" (karhulla pelottelua).

113. "neh menit eessä ja emä pöhrösti perässä" (karhunpennut).

114. "karhuu sannoit enom pojaks" (emon puolen sukua).

115. "tul valkonen karhu lähteestä, se ol haltiainen" (jääkarhujen muistosta).

116. "se mehtäläinen kun tuli sinne hauskalle" (karhun kiertoilmaisuja).

117. "vanham mieheh haotaeset" (karhun peijaiset).

118. "karhu oli mänt honka" (karhujen lempipuu).

119. "se ku lähtö juksoma, metsä vuhaja" (karhun koosta).

120. "karhu pölästy, läks juoksoma" (arasta luonteesta).

121. "toizes pule joen nimez ain tappais karhuloi oloma" (ihmisten puoli ja karhujen puoli).

122. "oksat paukkad jalkoissa ko häm männö" (karhu).

123. "karhum pojad om pehmiäd lellugad" (karhunpennut).

124. "my läksimmä ezeppäin hänest" (toiseen suuntaan karhusta, rauhallinen yhteiselo).

  

ILVES

ilves, ilvez, ilbez, ilboks, ilbuks, alpas, albas, iilvas.

1. "antoko jumala ahmon, vaiko ilveksen, moan isännän" (ilveksen alkuperästä).

2. "tuo vanha Väinämöine, otti han kokolta koprat, isot kynnet ilvekseltä, nousi lievon lenlimillä, sirkun siivillä yleni" (ilvekset noitien apuhenkiä).

 

KUOVI

kuovi, kuiri, kuigas, skuika, kulli, kullittsa, kulikka, kulik, kulikke, kulling, koovi, koovitaja, koov, koovitas, koovit, koovis, koovisk, koovik, koove.

1. "kun kuovi kuikahtaa niin lumi luikahtaa" (kuoveja pidetään kevääntuojina).

 

KÄRPÄNEN

kärpänen, kärpäinen, kärvänen, kärväinen, kärpäin, kärpäine, kiärbäine, kiärbähäine, kärbäine, käbräine, kärb, kärbaz, kärbheine, tsärpäne, tsärpäleine, tsärpen, tsärpene, kärbes, kärbane, kärblane, kärbik, kärmes, kärmi, keärpaz, gaerp, karvo, karva, karuv, kargo, karu, karuv, karme.

1. "kärpänen kävylle syntyi, päältä ruokien kokija, makeoien maistelija, seinälle siristelijä, pöyälle päristelijä" (kärpäsen synty).

2. "mehiläinen mejän lintu, herhiläinen hijen lintu, kärpäinen jumalan luoma" (kärpäsiä pidetään hyvinä ja harmittomina eläiminä).

3. "kylömä ilema rankasoo kärpäsiä ja muita pieniä elokkaita" (kärpästen elämän lyhyydestä).

4. "yks sortti kärpästä s oom pienempi" (kärpästen suuri suku).

5. "elä händ trägistele" (hätistele kärpästä).

6. "kärpäist vuhizod" (kärpästen äänestä).

  

PEIPPO

peippo, peipponen, peiponen, peipoinen, peipuinen, peippuinen, peipinen, peipo, peipoi, peipoine, peibuoi, peippe, peibelane, beibus.

1. "kuu kiurusta kesäh, puoli kuuta peiposesta, västäräkistä ov vähäni" (peippoja pidetään kevääntuojina).

 

SIRKKUNEN

sirkku, sirkkunen, sirkkulain, tsirkkulain, tsirkku, tsirkkuine, tsirk, sirk, varpunen, varvunen, varpulainen, värpyläine, varpuine, värpo, varblane, värb, värblane, värvuke.

1. "tulloo päivä pääskysille, varpusille valkenoo, sirkkusille sirkenöö" (varpusen nimityksiä).

2. "sirkkulain, hä pilla tekkö" (sirkutukseen liittyviä uskomuksia).

3. "sirkkulain kattoloiv varjoz on" (viihtyvät ihmisten lähellä).

4. "tsirkkulaine tsirittä" (nimestä).

5. "syksyst tsirkkulaist mörnät pehkoloiz" (sirkuttavat pusikoissa).

 

 

 

LEIVONEN

leivo, leivonen, leironen, loo, looke, loiv, loivokene, leevike, leevikene.

1. "ukkoleivo om punarintanen ja musta peälaki, akkaleivo on harmoa" (leivo=punatulkku).

 

AHMA

ahma, ahmo, huohmo, huohmoi, ahm, osma, osmo, ozmut, osmolainen, osmoi, osmonen, osmut, osmi, osme.

1. "ahma nousoo puuhun, se sieltä ampuu poron niskaan" (ahmojen saalistustavoista).

 

SIRKKA

sirkka, serkka, tsirkka, tsirkku, tsirk, sirk, katti, hapsenkatti, heinäkatti, hepokatti, kittikatti, marjakatti, pihkakatti, marjukatti, martkat, mardkatti, kattimard.

1. "kun pimmeäksi meni huonej ja ihmiset asettu ne kun rupesi hoastelemmaan" (sirkat).

2. "heinäsergat tsigerdäd" (äänestä ja nimestä).

 

KOMMULA

komi, komu, komulainen, kommu, kommula, simpukka, simptsukka, semtsuka, zemtsug.

1. "kommuloiks sannoit niitä mitkä olliit suikiat ja avahussiit näi auk" (simpukoita).

2. "mejjer rannaz om paljo kommiloja" (simpukoita).

 

MÄYRÄ

mäyrä, mäkrä, mägr, mägre, mäger, mäggor, mehtäsika.

1. "kyllä niitä om mehtäsikojakii siellä mehillä" (mäyrän nimityksiä).

2. "metsäsial om man sizes pezä" (mäyrällä).

 

LEPAKKO

siippo, siippa, nahkasiippo, sippoi, nahkasippoi, lepakko, yölepakko, lipakko, lipakka, yöläpäkkö, yöräpäkkö, ölapakeine, eläpäk, yöleikko, yölilakko, yöliloi, yölevoi, ylakkoi.

1. "se on oikee pien elokas" (lepakko).

2. "ylakkoi lendelö, nahkasippoi, hä om paljad, sulkia ei jo" (lepakolla).

 

NÄÄTÄ

näätä, neätä, näd, naette.

1. "mäntynäättä ja haapanäättä" (näätäsukuja).

2. "haapanäätä sill on valkea rinta" (tuntomerkkejä).

TILHI

tilhi, tuppupää.

1. "kaik tuppupäd tuli pihlajapuhu" (tuppupäät=töyhtöpäät).

ETANA

etana, eto, etona, etoine, etenoi, etenöi, edenyöi, edenoi, edino, iginoi, iden, niskapliska.

1. "niskapliska, näydä miulle sarviloja, sis hä venutta sarved" (etanan nimityksiä).

 

keskiviikko, 9. maaliskuu 2011

LINTUJEN NIMIÄ

1. pohjalaisia lintujen nimiä rastahas, prätkä, katajarastahas, vilukieli ("hyit, hyit"), kivinassu (kivitasku), pakkaastiijaanen (talitiainen), tiijaanen jolla pääs tupsu (töyhtötiainen), peukalovannu (peukaloinen), leppätossa (leppälintu), naakka (kottarainen), punarintaanen lintu, käpyhakkari, varpuunen, keltalintu, pulmuunen, pääskyynen, mettäpääskyynen, kivenlieru, palokärki, konkelo, käki, käkihaukka, kehruulintu, kehruuhaukka, huhkaja, kissipöllö, tuulenkoinaaja, kyyhkyynen, mettikana, mettoo, koppelo, teeri, pyy, peltopyy, suokukko, rantasipoo, taivahanlampahas, vanhapiika, kurkeloonen, joutten, hanhi, suorsa, kalakaija ja lehtikelikko.

2. karjalaisia lintujen nimiä peätsky, väistärikki, keltatsirkku, peiponi, tijani,
rassas, varpuni, kiuru, nahkatsiikko, varis, harakka, tikka, käki, palokärki, kurki, kalalokka, tiirakko, joutsen, hanhi, mettso, tetri, koppala, pyy, mettsikana, koskikari, sorsa, vittsalintu, kuikka, kokkolintuo ja suokurvittsa.

3. eestiläisiä lintujen nimiä ööbik (satakieli), tiksutaja, hallhaigrud (harmaahaikara),
soo-roolind, jõgi-ritsiklind, lauluritsikad, rukkirääk (ruisrääkkä), luik (joutsen),
händkakud, kägu (käki), punarind (punarinta), käblik (peukaloinen), suur-kirjurähn (tikka), vihitaja (viheltäjä), väänkael (vinokaula), vainurästas, laulurästas, musträstas, öösorr, händkakk, karvasjalg-kakk, kassikakk, sookurg (suokurki), põldlõoke (kiuru), tedre (teeri), kärbsenäpp, lehelind, salu-lehelind (salo-lehtilintu), talvike, talitsiisitaja, tihane, karmiinleevike (punatulkku), metsvint (peippo) ja suitsupääsuke (pääsky).

4. saamelaisia lintujen nimiä bumbbastat (huuhkaja), jievjaskuolfi (tunturipöllö), sahpanskuolfi (hiiripöllö), ranesskuolfi (lapinpöllö), idjaloddi (helmipöllö, loddi=lintu), rievssat (riekko), giron (kiiruna), giehka (käki), mearragoaskin (merikotka), garanas / buldugas (korppi), vuorazas (varis), goaskin (kotka), guovssat (kuukkeli), deaggacaihni (käpytikka), skire (harakka, krik-äänestä), starra (kottarainen), njukca (joutsen), caihni (pohjantikka), rasttis (räkättirastas), ruksesruoivil (punatulkku), bakku (pyy), hurrecukca / hurregoahppil (ukkoteeri) ja cukca / goahppil / beahceloddi (ukkometso).

5. uralilaisia lintujen nimiä alli, allo, alloke, alla, allaj, aul, aulik, auli, avlik, avli, awlox, awlo, awlex, awle, avlyk, avly, änlaj, änla (alli), ammu, ammujainen, ammulintu, ammusorsa (härkälintu), haahka, aahka, hahka, ahka, haha, hoahka, hahk, ahkas, aha (haahka), haapana, hoapalo, hoapana, huabal, hoabalo, hapana, haapasorsa, haapasuorsa (haapana), hakki, hakkinen, hakk, haak, ak (naakka), hiistakka (kivitasku), hohka, hohko, hohkaharakka, ohk, ohkalind (närhi), huuhkaja, uuhkaaja, huuhkaaja, huhka, huuhka, uhkaja, huhkaja, huhkuri, huuhkai, huuk, jänesehuuk (tunturipöllö), vuuk, hung, hungei, hunkta, unge, ungö (huuhkaja), hyypiä, hyypiö, hyppiäs, hypiäine, hyypie, hyybi, hybd, hybu, hybö, ypiäine, hypäinä, hyyp, jipp, jippe, jiehpaga, oppuv, yppeye, heppi, hippii, jäpow, jipoj, jipiy, jewoy, jepo, jipi (huuhkaja), hähnä, häähnä, hähni, hähn, ähn, en, enoz, caihne, sisto, siz (käpytikka), seksej, tsektsem (tikli), joutsen, joeksin, joukkonen, joukkainen, joukhainen, douttsen, doutsim, doutsin, jousne, joudsin, joos, jues, njukca, loksij, lokstim, loksti, dukso, juktsö, jus (joutsen), kaakkuri, kakkuri, kaakuri, kaakkeri, kaakari, kaakko, kaakkonen, kaakkolintu, kakara, gagara, gegera, kakari, kaakertaja, kakats, gagats, kakar, kakardaja, kakerlane, kakul, kakoul, gakkur, kaatra, kaatro, katra, katar, kaader (kaakkuri, kuikka), kaarne, karne, koarneh, koarnis, kaaren, kaarnes, kaarnas, karnaz, garanaz, krents, krandos, kurnoz, kurmoz, kurnuz, kirniz, kirnidz, kirnis, harona, harna, harna, chargoi, karhul (korppi), kajava, kajaa, kajain, kajaja, kajakka, kajjava, kaja, kajai, kajoa, kajag, kajuoi, kajagi kajang, kajaga, kajakas, kajuha, gaggjeg, kaaijuv, kajji, kajjeg, gada, kala, kojex, xojex, kalak (lokki), kara, karainen, koskikara, koskikarakka, kaaranen, koskaraine, koskorahaine, koskenkarango, guoik-gahrek, kuoihka-karek (koskikara), kiekki, kiekiäinen, kiekkinen, tsieksa, ciefca, ciekca (sääksi), kiiri, kirri, kirra, kiir, kira, kir, kirkajag (tiira), koppelo, koppali, koppeli, koppala, koppalo, koppal, koppau, goappel, kuwoltso (naarasmetso), koro, koroi, kora, torolind, puukoristaja, puukoristi, kohran, koaras, koarattoh, muora-koarattoh, korra (palokärki), korri, skoarra (pilkkasiipi), korra (silkkiuikku), korte, korteh, kortes, korre, kortez, gordeg (korte), koskelo, koskela, koskel, kosklane, kostlane, kostal, kossal, kosla, koslas, korskla, koskus, koosel, kosis, kosk, koske, goalse, kolsa (koskelo), kotka, kotku, kotkoi, kotke, kotko, kotkas, kodask, goaskem, koackem, kutskan, kutskoz, kutkoz, kutkos, kuts, kits, tsuni-kits (kotka), kuiri, kuigas, skuika, kulli, kullittsa, kulikka, kulik, kulikke, kulling, kuovi, koovi, koovitaja, koov, koovitas, koovit, koovis, koovisk, koovik, koove (kuovi), kuikka, kuikko, kuiko, guik, guikke, guikku, kuikke, guikastak, skuikastak (kuikka), kukkulintu, kukulind, kuko, kukov, kuku, kiki, kuki, kek, kukku, kaku (käki), kukertaja, kujertaja, kudrutada, kudres, kodor, kudor, kutori, kutor (teeri), kurki, kurgi, kurg, kurtsi, kure, kurgoz, guorga, gurgi, kargo, karga, xaru, kori, qara, kuro, kurujo, kurou, koru (kurki), kurppa, kurpa, kurvi, kurvilo, kurvitsa, kurmitsa, kurmoi, kurvoi, suogurbits, suokurmoi, kurmittsu, gurbits, gurb, kurp, kurb, kurbiits, korbits, korbitsikas, kormozak, kurmozak, korr-pits, korpiitsak (kurppa), kuukkeli, kuukso, kuuksilainen, kuusko, kuuskain, kuuskilainen, kuuksiainen, kuusinkainen, kuusanka, kuuhanka, kuukkainen, kuukka, kuukkajainen, kuuksoi, kuuksa, kuksoi, kuksa, guovsak, kuovska, kuusek, kusenge, kisinge, kopsolo, kupsulo, kuksulo, qaasera, kazora, kaisrae, gaeschira (närhi, pähkinähakki, kuukkeli), kyyhkynen, kyhkynen, kyhky, kyyhkyläinen, kyyhköi, kyyhkyöi, tsyhkyläine, kyhklane, kyyhkyläne (kyyhkynen), kärki, kärg, kärgi, kärik, kerga, kärgä, kärga, keryo (palokärki), kärsilintu, kärsimälintu, kärsittäjä, kärsyttäjä, kärsälintu, kirestei, kerstij, käros, gerskan, gertskan (ruisrääkkä), lakla, laklut, lagla, lagle (hanhi), liro, liras (liro), lokki, lokka, loue, louke, lougas, lovkäi (kalalokki, selkälokki), luikko, luiko, luikkoi, luikku, luik (joutsen), mettinen, toukomettinen, mettiäinen, meigas, mehik, mehikas, moo, metse, metsa, pormets (uuttukyyhky, sepelkyyhky, tunturikyyhky), mettos, mettus, motus, metuks, mituks, mytuks, mänsom, mansin, mäntsim (vanha metso), mäkättäjä, mäketaja, maekkastak, meäkkatas, mököttäjä, mögitäjä, mokitaja (taivaanvuohi), naakka, snakka, noakka, nuak, nuakke, nak, näk, naak (naakka), nauska (kivitasku), närhi, närri, näri, näris, näryöi, näriz, näre, näär (närhi), paltta, pallo, palta, palla, pallas (kyyhky), partti, parkki, parkkisuorsa, part, par (sorsa), peippo, peipponen, peiponen, peipoinen, peipuinen, peipinen, peipoi, peipoine, peibuoi, peippe, peibelane, beibus (kiuru, metsäkirvinen, peippo), piekana, piehani, biekkan (piekana), pulmunen, pulmuinen, pulmu, pulmukainen, lumipulmunen, lumipurmu, pulmuine, purmuine, bulmog, bulmogas (pulmunen), pulu, pula, puli (kyyhkynen), pyy, py, pyvi, piki, baggo, pov, povnä, penk, fogoly, peke, puze (pyy), pääsky, pääskynen, pääskönen, päsköi, päskyläine, peätsköi, peäsköine, peätskyine, piätsköi, päskheine, pätsko, päsko, pääsukene, päästlane, päästal, peslinki, beskus, pizgun, pezgata, pizgata, pizgun, poski, pisti, pistsi, fecske (pääsky), pöllö, pöllöi, pulo, hirpulo (pöllö), riekko, riekka (riekko), ronkku, ronku, ronk, kronk, runka (korppi), räyskä, räiskä (räyskä, kihu), rääkkä, räkki, ruisrääkkä, rukkirääk, heinarääk (ruisrääkkä), sieppo (sieppo), sipi, tsipi, rantasipi (rantasipi), sirkku, sirkkunen, sirkkulain, tsirkkulain, tsirkku, tsirkkuine, tsirk, sirk (sirkku, varpunen), sorsa, suorsa, sorz, sorzaz, sors, soorsk, soosk, sortsas, suorsso, duorsso, duorse (sorsa), sotka, sotk, sotke, sotkas, coadge, sulgo, sulga, soe, sue, suli, sul-tsez, sel, sal, saj, soj (telkkä, sotka, koskelo), tsäkutaja (kivitasku), sääksi, kalasääski, sääskeläinen, sääsk, sääskas, ciekca, syyos, siwos (sääksi), tavi, tavisorsa, tapi, tapisuorsa, tavikkain, tavisorz, davits (tavi), teeri, terri, teyri, töyri, teiri, tedri, tetri, tedre, teder, teddorz, tedroz, tur, tar, kodor, kotor, kudres, kudrutada, tedra (teeri), tiainen, tyainen, tiianen, tihanen, tintti, tijaine, tiaine, tsejane, tiäine, tihane, tigane, tiitinen, titinen, tiitiäinen, did (tikli, punatulkku, tiainen), tiira, tiiri, tiiro, tiroi, tsiirakko, tsirak, tirine, tiir (tiira), tikka, tik, tikk (tikka), tilhi (tilhi), tiltaltti, tiltalttinen, silksolk, tsilk-tsolk (tiltaltti), tsirska, tsirskada (västäräkki), tohtaja, tohtava, dovta, tokto, tokto-ludu, tokti, tetka, taxt, takt, tayt, taytan, taxton (kuikka, kaakkuri), tylli, rantatylli, pikkutylli, tylly, tyll, tyllyk (tylli, pikkutylli, rantasipi), uikuttaja, uikku, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, uikka (uikku), uivelo, ungelo, uinelo, njunjaloh, nunnel, nunel, njunnalak (mustakurkku-uikku, uivelo), varis, vares, varoi, varez, variks, vuorrazas, vuorces, varaka, varsej, varsi, urin, urin-jekwä, urin-eka, urni, warnaj, warna, varju, warnäe, kerä, kwerä, bari, bare, bere (varis), viklo, vikla, vikli, viglu, vigli, vigle, viglitaja, vigla-coawzo, figle-coawso (viklo, kuovi, mustapyrstökuiri), viiri, viiropääsky, viir, viires (tervapääsky, tiira), västäräkki, vestrikka, väistäräkki, västärö, västi, västöi, päistärikkö, väisti, vässo, västrik, bestur, baesteragas, pesnirik, pieste-rieggez, uskerej, voskorej, wärsok, wärsox ja ruxnon wursok (västäräkki).

  • "Susi itki poikojaa, karhu kantamaisiaa, ojat täynnä onkiloja, lehot täynnä liekkuloja, ei oo kussa otuksen olla, villahännän vilkoitella".


    "Halla hanhen hartioilla, talvi joutsenen takana".

     

    "Käki tuo suven sanoman, pääsky päivän lämpimän".

     

    "Kun kuovi kuikahtaa niin lumi luikahtaa".


    "Vanhall on variksen silmät, kiäjen silmät neitosel".


    "Varis sooraa lentää, öötä metsäs makajaa".


    "Kanna korppi huoliani, harakka miun haluni, kylmä lintu kyyneleni, musta lintu muureheni".


    "Tulloo päivä pääskysille, varpusille valkenoo, sirkkusille sirkenöö, miulle ei tule milloikaa, kurjalle ei konsakaa".


    "Nuku nuku nurmiluntu, väsy väsy västäräkki, tee koivun oksalle kotisi, tuomen oksalle tupasi".


    "Ilona käki metässä, lapsi pieni lattialla".


    "Elonkäki etelästä, ilonkäki idästä, onnettoman luotehesta, varsin vaivasen pohjasta".


    "Vesi vanhin veljeksistä, kiiski kaikista kaloista, mätäs maasta, paju puista, tiijainen metsän lintusista".


    "Kalalokki maan luoja, pääskynen päivän tuoja, korppi yön koittaja, yölepakko päivän voittaja".


    "Pääskylintu, päivälintu, se ihana ilman lintu, lenteli kesäisen päivän, sykysyisen yön pimiän, etsi maata maatakseen, murroo munitakseen, lehtee levätäksee, pessää pesitäksee".


    "Kuret soita riitelööt, kuret soita, miehet maita".


    "Mato musta maanalaine, kirjava kulonalaine, läpi mättähä mänijä, läpi pehon pistelijä, läpi kämmene kävijä, läpi aitoin ajaja, läpi kulon kuihkaaja, noisi puuta puremaa, haavan kuorta hakkaamaa, tamme kuorta taittamaa, lepä kuorta leikkaamaa".


    "Kyymyläine, käämyläine, kyymyläihe kyntyvitsa, käämyläine kääntyvitsa, läpi mättään menijä, läpi puun puoittelija, hallama haon allain, kivenvieren kykkijäin, kannonvieren katsojain, jo miä käin siun kotonais, ja vaelsin vainioos, kivi konkkalo siun kotisi, hakokanto kartanosi, haon alus haltijais".


    "Mato musta, maan allain, kirjava kulon allain, tuo siä mettä mentolasta, simaa tuo tosialasta, metoi keitä kielelläis, simoi suussaas sulata, saata suuren haavan päälle, viattoman sielun päälle".


    "Kokkolintu, korpilintu, istuu meren kivellä, uotteloo meren ajoa, mitä tormi maalle tuopi, mitä vesi vierettelee, ku ei muuta, raaoin luuta, toukkajaa turoi mäelle".


    "Sorsa soittaa, tikka tantsii, muut linnut iloo pittää".


    "Ahven arka kyrmyniska, syksyt syvijä uipi, talavet rantosilla rapsehtii".


    "Ampienem pimpienen, pien siveä lintu, pistä piikkis kiveen, katimeis kallioseen, elä minuo pistä".


    "Impiäine, ampiaine, niekliäine, nuokliaine, sijo siivet, kytke kynnet, kiännä kärsä käppyrää".


    "Metsä miulle mielen anto, susi suuren ymmärryksen".


    "Susi käyköhön suruhun, karhu huolta kantamahan".


    "Ampiainen ilman lintu, teki tuohesta talonsa, koivun kuoresta kotonsa, katajasta kartanonsa".


    "Kärpänen kävylle syntyi, päältä ruokien kokija, makeoien maistelija, seinälle siristelijä, pöyälle päristelijä".


    "Sammakko savesta syntyi, likasilmä liettehestä, länttäkorva lähtehestä".


    "Korppi kolmen lemmon lintu, koottu koan noesta, syntynyt sysimäillä, kasonut hiilikankailla".


    "Tiainen ilman lintunen, tiainen luojan lintunen, ensimmäinen veljistäsi, vanhin kansakunnastasi".


    "Poron synty pohjasesta, kasvoi sarvet kalliosta, kippurat kiven raosta".


    "Kuss on ohto synnytetty, kuusen kukkalatvan alla, pienoisen petäjän alla, keskellä otamäkeä, otavuoren kukkulalla".


    "Tuulelt on penuen synty, ahavalta koiran alku, penun päivän paistamasta".


    "Kun on suuret miun suruini, sekä mustat murheheini, kanna korppi huoliaini, kanna kaivohen syvään, kaivohon kalattoman".


    "Käi sutena suuret metsät, karhuna kamalat korvet, otuksena ouot metsät, jäniksenä järven rannat, oravana puien oksat, kärppänä kämärän juuret, penikkana pellon reunat, itikkana hienot heinät, kyy-matona maan alukset".


    "Kuin käki kukahtelloo, lintu laihe lauleloo, niin syvän pakahteloo".


    "Tikka toukkia takou, punalakki puita lyöy".


    "Kuu kiurusta kesäh, puoli kuuta peiposesta, västäräkistä ov vähäni, peätskyst ei ni päivöä, keästä ei ni keättävöä".


    "Kuu on kiurusta kesäh, puoli kuuta peiposesta, viikko vittsalintusesta, väistärikist ei vähöänä, ta peätskysest ei päivöäkänä".


    "Mie vaan kiurunna kiversin, sekä rakson rastahana".


    "Tuohon lensiit luojoin linnut, jummaalan halatut hanhet, lensiit kuret kuuhuelta, pääsköilinnut päivyeltä, joutsenet meroin muista".


    "Kanna, korppi, kaihojain, lintu musta, muurettain, kanna kaivohon syvvään, kaivohon kalattommaan, aivan ahvenettomaan, kui kannat kalallissee, kalat kaikki huolestuut, ahvenet alas männööt".


    "Varpurikko neito nuori, meni lutava lehosta, varvikosta vastasehen, taittoi luuvan, taittoi toisen, taittoi kaksi kainaloa, lintunen lehosta lauloi, pieni lintunen pehosta, älä taita luutiainon, pilaele pehikkojain, missä mie yö makaen, pieni lintunen leppäen".

  • "Varrain ol varis jalalla, ennen muita musta lintu".


    "Kanna, korppi, kaihojaini, musta lintu, murhettaini".


    "Käi sutenna suuret korvet, penikkanna pienet metsät, karhunna kamalat metsät, kiurunna kiven alukset, kärppännä kämärän juuret".


    "Emo juoks sutena suuret metsät, karhuna kamalat korvet, jäniksenä järven rannat, kärppänä kämärän juuret, oravana puiden oksat, matoisena maan alukset".


    "Käki kukkui, maa kumai".


    "Kuin käki kukahtelloo, kulta suust suitsuaa, sinisauvu sieramist".


    "Kokko lintu korven lintu, kajava kavala lintu, kokko lintuin kuningas, kajava kaloin herra".


    "Kokkolintu korpilintu, kokko korvele isäntä".


    "Mato musta maan allain, kirjava kulon allain, toukka tuonen karvalliin, kaiken ilman karvalliin, kaiken heinän karvalliin, kaiken kastehen allain, konkelo on siun kottiis, lepän kanto on kartanois".


    "Kunkan tien otan etteen, kunkan juonen juostassein, jos lähen jänön jälille, jänis peittää jälleen, jos käisin revon rekkeen, revoll on reki matala, istun ilveksen rekkeen, ilves vie isän kottiin, veikon maireen majoille".


    "Emo läksi etsimähän, etsi suuret synkät korvet, maat mateli mauriaisna, kärppänä kämärän juuret, isoin vuoro etsimähän, isoin etsi suuret metsät,

    etsi sutena suuret metsät, karhuna kamalat metsät, jäniksenä järven rannat, penikkana pellon reunat".


    "Emo läks etsimää, itikkana ilman lens, korppinna kumiat korvet, matoloina moaan alatse, kärppännä kämärän juuret, iso läks etsimää, juoks suten suuret korvet, kärppän käi kämärän juuret, moat matel mauriaissa, oravan lehot leviät, itikkan ilmat lensi".


    "Kysyn kyntörastahalta, tiaselta tiiustelin, tianen miull tiion anto, kyntörastas raksutteli".


    "Lennä lintu, kiiä korppi, kanna korppi kaihojain, lintu musta murhettain, kanna kaivoon syvvään, kaivoon kalattommaan, vai kannat kalallisseen, kalat kaikki huolestuut, ahvenet alas männööt, särjen lillit liukenoot, miun hoikan huolillain".


    "Kysyn talvirastahalta, tiiaselta tiiustelin, kummin on parempi olla, kummin olla kuulusampi, tyttönn on isän kotona, miniänä miehelässä, tiijanen mulle tiion antaa, talvirastas raksuttelee".


    "Kun mie oravana oisin, puusta puuhun putkastaisin".


    "Kuku kultanen käkönen, kuku kullan kielellinen, helskytä heliä rinta, tinarinta riukuttele, oonko viikon villapäisnä, vain oon kassin kantajana, yhen vuuen vai yheksän, kahen vuuen vai kaheksan, vain oon puoli kymmenettä, vain ei täyttä tätäkään vuotta, vain oon täyen tämänkin vuuen".


    "Hiiren poika naitettihin, ketäs häihin kutsuttihin, kurki häihin kutsuttihin,

    petäjä perehinensä, koivu urpolapsinensa, tiainen teki olutta, västäräkki vettä kantoi, kirppu pyyhki kiukuata, täi lakaisi lattiata, kurki hyppi, kärki tanssi, tarhapöllö pyörrähteli, hiiren häitä juotaessa".


    "Mehiläinen ilman lintu, nouse siipesi nojahan, kanna mettä metsolasta, simoa tapiolasta".


    "Mato musta maanalainen, kirjava kulon alainen, toukka tuomen karvainen,

    luulit puuta purrehesi, ja pajua pannehesi, et sä puuta purrutkana, ja pajua et pannutkaan, purit ihmisen ihoa, paina pääsi mättähäsen, purstosi lahoon puuhun, pillojasi piiltämään, töitäsi häpeilemähän".


    "Souva, soutaja, venonen, souva suuren hauvin päälle, lohen purston punaisen".


    "Kun mie suuren hauvin saisin, annan suolat soutajalle, pään perän pitelijälle,

    purstopuolen ruokkijalle, keskipaikkan keittäjälle, jäisin itse ihva ilman".


    "Hylkenn on hyvää elleää, syöp kalan kaikenlaisen, vien juop vierestään".


    "Kukkuiss on keäällä työtä, lintusella on laulajessa".


    "Se käk on miu käkkein, mikä kukkuu kuulusast, mikä lauloo leppiäst".


    "Ken on suolta suojan saantu, majan marja-kankahalta, se on suur suojaltaan, majaltaan on marjakarhu".


    "Tuop on pohjolan emäntä, hiero kokon kopristansa, itsestäsä iskulinnun, otti leivon lentimet, sirkun siiville yleni".


    "Kurki piästi kumman iänen, kuakkuri pahan sävelen".


    "Siitä nuori Joukahainen, meni jouhissa matona, sykysyissä käärmehenä".


    "Elköhön emoton lapsi, elköhön sinä ikänä, kuunnello kevät käkeä, päivän puolelta mäkeä, kyynärän ikä kuluvi, vaaksan vatsa vanhanevi, kuultuo keväkäkösen".


    "Käki kukku neijellemme, neijellä lemmettömällä, toini kukku neijen auvon,

    neijellä auvottomalla, kolmas kukku neijen osan, neijellä osattomalla".


    "Elikkä lihava lintu, eli armas alli parvi, niin sie lentoon leviä, ylähäksi taivahalle".


    "Läksin lohen kuullantahan, eli harjuksen hakuhu".


    "Läksin lohta kuultamah on, taimenta tavottamah on".


    "Annikki soaren neiti, nousi lievon lentimillä, sirkun siivillä yleni, lenti pyinä pyhät purot, oravoina honkan oksat, kärppänä lehot leviet".


    "Tuo vanha Väinämöine, otti han kokolta koprat, isot kynnet ilvekseltä, nousi lievon lenlimillä, sirkun siivillä yleni".


    "Susi juoksi suota müöten, karhu kankasta samusi, suo nousi suven jaloissa,

    kankas karhun kämmen-päissä".


    "Anna Ahti suuri hauki, tahi kaksi pienemäistä, annan suolet soutajalle, pään perä piteliällä, keski murun keittäjällä, rasvat rannan kiertäjällä, sappi ilman istujalla, maksat maalta katsojalla".


    "Mujehetki, muut kalatte, rinnoin ruokoho tulovat, evin elvekehtelöuve".


    "Tuog oñ liedo Lemmingöine, hiero kahta kämmendäzä, hükerdi molombieza,

    hiero ruskien oravan, oravaizen linduizeni, juokse vuara, juokse toine, jo vuaralla kolmannella, tuo sie käbüine miäildä, süö käbü käüvessäzi, toine tuo tullessazi".


    "Mato musta maan alanen, maan karva, kanervan karva, kaiken ilman karstikarva, kulkia kulon alanen, läpi mättähän mäniä, puun juuren pujottelia, lahokannon kaivelia, mipä maiman moasta nosti, pilpakon pihan rikoista, kenpä käski, ku kehutti".


    "Mäne, juokse hiijen hirvi, poro-pedra poimettele, lapin lastu tanderie, pohjom pistujä pihoja".


    "Joutsenuot jumalan luomat, viekeä äijä tervehyisie, toatollani, moamollani".


    "Jänis sanoi pojallansa, tule talvella tutukse, ota paita pakkaselta, uusi turkki

    tuiskuselta, lumen alla on unesi, lehvän alla on leposi, kuuntele siellä kupsavia, katsahtele kapsavia, hyvin jaloin juoksovia".


    "Jänis sanoi pojallansa, elä mene mäkilöille, eläkä aukeilla ahoilla, siellä nälkäset näkevi, syövät kokot koukkunokat, harmaat havukat hakevat, pyssymiehet pyllistävät, kun näet lankat laitettuna, vivut on viritettynä, keännä kelkkasi takaisin, mene muilla mukka teillä, eli poikkene poluilta".


    "Voi korppi lintuni, voi vaaka lintuni, ylähäksi näkiä, alahaksi katsoja".

  • "Ves on vanhin velleksistä, paju puista, mätäs maista, korppi ilman lintuloista, kiiski on vejen kaloista".


    "Käymään on käki suotu, luotu lintu lentämään, iäksehen ilmaselle, kuuksi päiväksi kululle".


    "Tikka se toukkia takoo, punalakka puita lyöpi".


    "Herheläini on hiitten lintu, kanto keärmehen kähyjä, tsisiliuskon siemeniä, sammakon salavihoja, meheläini oli meitten lintu, toip on tuolta voitiet, yheksän meren ylitsi, meri puolen kymmenettä".


    "Mehiläinen mejän lintu, herhiläinen hijen lintu, kärpäinen jumalan luoma".


    "Susi juoksi suota myöte, karhu kankasta samosi, suo nousi suven jälillä, kankas karhun kämmenissä".


    "Korpp on lemmon hiien lintu, kerätty on kekälehistä, sysipuist on synnytetty".


    "Ihveniä, ahvenia, kaikkia veen kaloja".


    "Haukine kala halie, vieläpä sielä venkale, joka uija luijottavi, soari soaren, niemi niemen, sat on soarien väliä, tuhat nienten tutkelmoita".


    "Haukine kala halie, kuujane kala kulie, siikan on kala silie".


    "Sai siitä lohen punasen, kirjo kuujan kämähytti".


    "Repo juosta reyätteli, päässä vaaran vaaputteli".


    "Kun lähen ohon oville, karvaturvan kartanolle, niin mä honkia kumarran, havu latvoja haloan".


    "Poropeura, hiitten hirvi, poron synty on pohjosesta, kasvo sarvet kalliosta, kippurat kiven raosta".


    "Lähen hirven hiihäntään, jalopeuran jaksantaan".


    "Poron on synty pohjolassa, kasvo sen sarvet kalliosta, kippurat kiven kolosta, siellä ne antajat asuvi, elelee emäntävaimot".


    "Terveh, ohto, tultuosi, mesikämmen käütüösi, urohoisehe väkehe, miehisehe joukkioho, mettsolam metini neiti, salo-koarteñ vaimo kauñis, silkki sillakse sivalla, kulta-lanka portahakse, poikki pohjolañ jovesta, jotta ohto tulla saise, mesi-kämmeñ tänne käüvä, miehen ettsivän esillä, aina käüvän askelilla, ilmañ voan nüt laulelemma, ilokse inehmisillä, metsäñ kuuluñ kuñnivokse".


    "Korp on konnasta suvettu, ilo-lintu ilkiestä, konnan korppi, lemmon lintu".


    "Lenti korppi korskumalla, latvalintu laulamalla".


    "Oravani, kummun kukka, lehon leppiä eläjä".


    "Oravainen, ortajainen, puun puria, puhtahainen, kuusen kulta, kukkurainen, kävyn syöjä, käppähäinen".


    "Oravainen, värtäjäinen, metsän valkie vasanen, puun puria puhtahainen, korven kirjo lähtemäinen".


    "Korppi, hyvä lintu, kiiverräti, kaaverrati, kuperra kala konttiis".


    "Kurja kuikka, kaiho koakku, lähtieksehe on lupautu, tullakseh on toivottihe".


    "Ohtoni, metän eläjä, tarhan täyteini tapio, en mie kiellä kiertämästä, kiellän kielin koskemasta, yhet maat, eri evähät, suurilla suon selillä, aholoilla aukeilla".


    "Ohtoiseni, lyllyiseni, keännä kaiat kanta-peäsi, viisi kynttäsi vipuo, pohjosehen mennäksesi, siell on luutonta lihoa, suonetonta pohkiota, syyä miehen nälkähäisen, haukata halun-alasen".


    "Ohtoni, metän eläjä, mesikynsi metsolainen, vannokkama veljexyttä, tekkämä lujan tekoa, minun itseni iäx, minun poian polviaxeni".


    "Joutsenet jumalan luomat, sanoot äijä tervehyttä, toatollani, moamollani".


    "Soa käki kultarinta, joka kuusen kukkumahan, joka lehvän laulamahan".


    "Parempi minun olisi, parempi olettelisi, hukan huiskavan jälillä, aina käviän askelilla".


    "Mi on veissä vein kaloja, kuusin evin kulgijoida, kaheksin karehtelija".


    "Madosen on moan alane, kulgija kulon alane, pane peäs on mättähäse, anna männä matkamiehen".


    "Meheläine on ilman lindu, män on lennä leühüttele, ulittsi meren üheksän, meri-puolen kümmenettä, siib oñ taivoista tabuais, toiñ om merda kuobuaize, päiväizen om piä-lakattsi, kuudamaizen kulmaizittsi, odamaizen olga-päittsi, kassa händäzi medehe, kieles oñ tügi medehe, tuos om medoilam mezie, tabavoilan voidimie, kibehill on voidimiksi, tulem pahoille parendimiksi".


    "Vuapsahaine on vuaga lindu, ot omas, peri pahasse, vaskizeh oñ vattsahasse, kuldaizeh on kulkkuhusse".


    "Korppiseni, lintuseni, loatumoinen lakloseni".


    "Ohtonen on metsän emäntä, kaunis karva kulleroinen, isä on puolta hongatarta, emä on puolta ryöhkötärtä".


    "Kussa otso synnytetty, harvakarva kasvatettu, siitetty sini saparo, tuolla on otso synnytetty, harvakarva kasvatettu, siitetty sinisaparo, juuressa nyrynärehen, vieressä vihannan viijan, alla karkean karahkan".


    "Kurgi laski suuren kulkun, vägi lindu vällän eänen".


    "Meheläinen meijän lindu, mäne kunne meäreän, käy kunne käsketäh, ota vassat siivikse, labiaiset purstokse, tuo mehtolan mesiä, tabivolan voitemia, joutsenen kynän sijoista, allin kielen kandomista, kibeille voitimiksi, pahoille parentimiksi".


    "Piened mutid pirskamah, lahnan-kalad laimamah, lohen-kalad loigamah".


    "Oravane oksal oijendeli, varbasile varusteli".


    "Oravain on oigiaine, metshän valgia vasaine".


    "Puuttu pursi Väinämöisen, takeltu veno jumalan, ei tieä kivelle vain haolle,

    hauin suuren hartioille, vesikoiran kokkaluille".


    "Kokkoseni, lintuseni, lupista korvas luppaseh, silmät sirkkuhun vetäse".


    "Oi sie mado moan alainen, kuka siun kulosta kutsu, heinän juuresta herätti".


    "Keärmis tiellä keänteleikse, sada silmeä sivulla, tuhat kieltä peälailla".


    "Kukus, kultanen käkönen, helkyttele, hietralintu, kukus kultanen osanen, siksi ilmasta ikeä".


    "Lenti joutsenut jokehen, lintu viisas virran päälle".


    "Lennä, pääsky, päivän alle, ota kuppi kuun kylestä, kauha päivän kainalosta".


    "Kävitkö eglen metsässä, kävin ennen, vain en eglen, mitä kuulit käyessäni, sirkka sirketti metsässä, pieni lintunen pesässä".


    "Mitä tiitität, tianen, lintu tuima, tuikuttelet".

  • "Konnan korppi, lemmon lintu, ilkiästi ilman lintu, kekälehist on kerätty, pää pantu pataranista, silmä kukkulakivestä".


    "Oravaine oigiane, metshän valgia vasaine, levähtele lehväsillä, ojendele oksasilla".


    "Ihvenyöni, ahvenuoni, ota onki, syöpä sättä, koppoa miun kovera rauta, näppeä miun näveri, miun on maimani makea, miun on siimani sileä".


    "Ohtoseni, lintuseni, mesikämmen källervöinen, pois poroile näiltä mailta".


    "Otsoseni, lintuseni, karvakämmen kaimaseni, miss on otso synnytetty, karvajalka kasvatettu, pienoisen petäjän alla, viien villavaipan alla, kuuven kultalehvän alla, kyllä mie tiijen sukusi, honkatteren huolittama, tuomettaren tuuvittama".


    "Kuku, kuku, kuldukägi, helävytä, helei lindu, mingo minä vuozii elänen, se kerdaizii kukahtai, kuku, kuku, kuldukägi, älä minuu kielasta".


    "Kuin on tavi poikiahan, sorsa hautomaisiansa, koskelo kovaosainen".


    "Lentipä tuohon kolme käkeä, kudam kukku ohkotellen, se oli ylen osaton, kudam kukku leiletellen, se oli leina leskivaimo, kudam kukku ilotellen, sill oli iloelämä".


    "Kudain kukkui armon, armon, se oli isoni kägö, kudain kukkui lemmin, lemmin, se oli emoni kägö, kudai kukkui sulin, sulin, se oli sulhoni kägönen".


    "Pääskyn pienillä sulilla, varpusen vipusemilla, hyvän linnun höyhenillä".


    "Lokki luopusa emäntä, kajavainen vaimo kaunis, vastatuulehen elävi".


    "Lokki luoolla elävi, kalan syöjä kalliolla".


    "Suu suella, pää revolla, mieli metsälintusella".


    "Kala kuldane kudoopi, lohenkala kargasoopi".


    "Korpilla on nenä kovera, varixella vallan nokka, jos on kannat kaihojani, murehia, lintu musta".


    "Ampiainen, ympiäinen, siipi taivasta tapaa, toinen vettä piirtää".


    "Mato syöpi muan vihat, sammakko veen vihat, kusiainen puun vihat".


    "Lenti kokko koilta ilman, havukkainen alta taivon".


    "Hyvä on hylkeen ellääk, viereltään vettä juopi, luotaan lohia syöpi".


    "Kurki laski suuren kulkun, väkilintu äänen väljän, parkasi pahan sävelen".


    "Tsuklina tsukeltelemma, allina alentelemme".


    "Tiutoi tsirkkuni salosta, pieni lindu penzahasta".


    "Minä laulan liirattelen, kuin vetonen vierettelen, kuin rastas lahossa laulo, taikka puussa tuorehessa, kärki hongan konkelossa, koskelo kiven kolossa".


    "Allit laulavat lahella, joutsenet jokien suussa, vesilinnut päällä virran, kuikat selvillä selillä".


    "Hauki hauilta kysyvi, kala toiselta kalalta, kunnekas kulet kutuhun, menet määhnän heitäntäh".


    "Saapi pyyt pyhää piteä, oravat olla jouten, jätän maat matoin maata,

    lehot ilvesten levätä, pellot peurain piehtaroia".


    "Siellä laklat laulelivat, vesilinnut veisaeli".


    "Käkesin käkösen naia, kuletella kukkulinnun, ei saanut käki kätehen, kuuletella kukkulintu".


    "Sirkka sirkotti metästä, pieni lintu pensaasta".


    "Jos minä käkenä oisin, kukkusin jokahi kuusi, joka lehto leikin löisin".


    "Ilona on käki metässä".


    "Kiiskinen kaloista vanhin, tiainen lintusista, sisilisko moan madoista".


    "Honga puista vanhin, ahven kaloista veen".


    "Antoko jumala ahmon, vaiko ilveksen, moan isännän".


    "Ampijainen, pieni lintu, lahokannossa pesäsi".


    "Tyost on synty sysmäläinen, mato musta muanalainen, tuokko tuonen karvallinen, alta mättään meniä".


    "Mato musta, kyy viherä, ala mättäin meniä, päältä turpein tulia, puun juuren pujottelia, mua isäs, mua emäs, mualla yhellä eläjä".


    "Mato musta maanalanen, sinervä kanervan karva, läpi puijen pujottelia, läpi mättäin meniä".


    "Mato musta, maan nuora, toukka tuomen karvallinen, maastapa sinäi synnyt, maasta on kaikki maan matoset, kirjavatki käärmeetki".


    "Tieän, ohto, synnyntäsi, karva jalka, kasvantasi, miss out, ohto, synnytetty, karva jalka, kasvatettu, suon navoilla, maan navoilla, kirjokangasten perillä,

    kengällä korian kuusen, kataikon kainalossa, närän pehkon perässä, miss on into annetuna, taivo tähtien seassa, otavaisten olkapäillä".


    "Mis on ohto synnytetty, mesikämmen käännytetty, luonako kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä, sieltä muahan laskettiin, kultasessa kätkyyssä, vitjoissa hopeisissa".


    "Paju ennen puita synty, paju puita, mätäs maita, tianen ilman lintusia, ohtonen metsän omia".


    "Haraka havaitsemah, mustalinun muistama".


    "Kuku, kultanen käkönen, kuku aina aikannais, hellittele hetkilläisi, huolet kuku huviks, ikävät iloksi laula".


    "Hanhi miusta haihtui, läksin tuota etsimää, tästä lensi leuhotteli, toinen siipi moaata siirsi, toinen taivaista tavoitti, mie taas tavoittamaa, etempäntä etsimää".


    "Kuka o suolla suojan saanut, majan marjakankahalta, se o suuri suojaltaan, majaltaase marja karhu".


    "Pyy leholla pyllitteli, sini-siipi, vaski-varvas".


    "Hyvän linnun höyhenistä, hyvän joutsenen sulista".


    "Joutsenet pesiää pelasti, emo vaaralta varjeli".


    "Koskessa joen kolossa, alla virran pyörtehessä, soreasti uivat sorsat, kaunihist meren kajavat, meren kutkat kummemmasti".


    "Tikka tiukku kultarinta, paljo on tikalla huolta, paljo on huolta huokumista, kuhu hää kulkoo salloo, kuta kuusta kolkuttaa".


    "Hyppäsi lohi meressä, kala kirjo kimmerteli, kuuja kultainen kuperti, aavalla alue järven, meren sintävän selällä, ulapalla aukealla".


    "Sanoi nuori Jougamoinen, tiijänpä tiaisen linnukse, kiiskisen vesikaloikse,

    viherjäisen kiärmehekse".


    "Laulaa nuori Jougamoni, sorzazen oni soili, laulaa vanha Väinämöni, haukkazen oni havuili, sorzazen on sorraldaa i perraldaa, laulaa kondiehuon on korbiloili, seni nuori Jougamoni, sorraldaa i perraldaai, laulaa vanhaa Väinämöistä hukkazeni on reunahi".


    "Seäl on luopuu lohesta, erota emäkalasta".


    "Lähti hirvi hippomahan, poro peura potkemahan, vasten soita, vasten maita, vasten varviko mäkiä".


    "Kuu kiurista kesää, puoli kuuta pulmusesta, viikko vitsa lintusesta, tuskin päivä pääskysestä, västäräkistä vähhääkiää".


    "Itikainen ilman lintu, älä sie pure minua, mie oon tehty tervaksesta,

    hongan oksista hosuttu".


    "Lauloin laavuilla sanoilla, kesälinnun kielosella, sulalinnun suukkosella, käen kultasen tavalla, kukunnalla kultarinnan, kukuin mie kuuella tavalla, seihtemällä kielosella, allin kielellä akoille, kiurun kielellä ukoille, linnun kielellä likoille, niinkun rastas rallattelin, lapsi rahvahan ratoksi, nuoren kansan kunniaksi".


    "Näi se enne lintu laulo, paukutti pakastiane, koskessa kive kolossa, virra alla viettehessä".


    "Tule tänne, pieni lintu, lennä tänne, lintu rukka, haastele halusi mulle, ikäväsi ilmoittele, miepä haastelen sinulla, haastan mielihaikiaksi".


    "Pohjan ukko, pohjan akka, pohjan entinen emäntä, hukan suuta sulkemaah, penin kieltä peittämääh, jott ei koira kohti hauku, ei haukkuis joka havua, joka lehvää liekuttaisi".


    "Penu pieni koiraseni, aivan harras haukkujani, tule minun turvikseni, metsolahan mennessäni, kule koirani keränä, vieri villakuontalona, itse mie kulen kuvana, lennän kylän kyyhkyläissä".


    "Peäskyläinem pieni lintu, lenteen noverteloo, notkoin noroja myöte, mäkiil lakija myöte, tuo sannam merestä soatto, päivärinnallem mäjelle, tuosta puut ulos puhaltu, varvut ilmolle valuvat".


    "Jänis sanoi pojaleen, luai lumeh uunisia, siel on puhtas, kaunis kammarine, kapsehtia kammarissa, elä katsho katkerutta, talviruuvan rumevutta, jäystä jäihistä kojua, valitse huavan varboja, kui se lämmin lähestyyppi, kevätilma keikahtaappi, sittä tuloo kelboruuvat, kukkaruuvat kunnolliset, lehtiruuvat lemmelliset, neb on kaikki helpot syyvä, kuin on kesä keikahtaabi, syysilmat synkät tuloobi, opi otran halmeita, hae naurishalmeita, katsho kaurahalmeita, ruishalmeheh rubie, siel on siulla leboleibä, siel on siulla rauha raju, näjet siivil lendäjän, peity muah hyvästi, näjet jaloin juoksijan, siit luotu jalkohis lujasti, siul on jalat jalot, aivan angarat ontimet, joilla suat hyvin hypätä, kelbolailla keikutella".

     

  • Henkilötiedot



  • Tagipilvi